Agikisat 12.11. (Bolt) ja 19.11. (Sade)

Marraskuun alkupuoliskolla startattiin Boltin kanssa ekat agikisat, kaksi rataa Lahdessa. Ajatuksena oli testata, miten pikku-ukko kykenee työskentelemään vieraassa paikassa, vierailla esteillä, kun mä jännitän ja ympärillä on hälinää. Pelkkää plussaa olisi onnistuneet kepit (viimeksi treeneissä kepeillä oli vielä yksi ohjuri), hyvät kontaktit ja yhtenäinen rata.

Koitin kovasti kiinnittää rataantutustumisessani huomiota siihen, että mun oma liikkeeni ei tulisi pysähtymään. Kuitenkin radalla mun liikkeeni hidastui maatamissa paikoissa niin paljon, että Boltin pysähtyi esteillä ja kerättiin siis kiitettävä määrä kieltoja. Rehellisyyden nimissä radat olivat mielestäni melko haastavia ykkösille, olen mielestäni kisannut Saden kanssa kakkosissa saman tasoisilla radoilla.

Mutta oli meidän radoissa paljon hyvääkin! Ekalla radalla otin riskin ja ohjasin Boltin kepeille oikealla kädellä, joka oli loogisempi tapa ohjata rataa ajatellen. Bolt suhahti kuitenkin kepeistä ohi (kuten ehkä vähän oletinkin). Ei muuta kuin korjaamaan ja ohjaamaan rata vasemmalla. Ja kas, tällä yrityksellä tehtiin täysin oikein kepit alusta loppuun saakka. Ekalla radalla hyvää oli myös puomi. Aivan mahtavat kontaktit ja Bolt malttoi ottaa kunnon ”koske” puomin loppuun valumatta ensin tasamaalle. A:n kontaktit Boltilla onkin varmat (ainakin ennen kuin saadaan lisää vauhtia).

Ekan radan loppusoralla oli keinu. VAU:n hallin keinu olikin paljon kevyempi kuin ne, joilla olemme aiemmin treenanneet ja lentokeinuhan siitä tuli. Ei niin paha, että olisin ottanut keinua uudelleen (Bolt ontui pari viikkoa sitten, joten en halunnut ylimääräistä täräystä olkapäälle), mutta sen verran lentokeinu kuitenkin, että Bolt säikähti.

Tokalla radalla oli heti ensi yrittämällä täydelliset kepit! Keinulle Bolt ei olisi halunnut tulla ollenkaan, mutta maanittelulla ja tsemppaamisella äijä kuitenkin keinun suoritti. Suoritustapa oli ryömintä, mutta musta oli hienoa, että Bolt voitti itsensä ja teki keinun. Myös puomi jännitti tällä radalla. Puomin ylösmenon Bolt ryömi, ja kun tajusi ylhäällä ettei tää olekkaan keinu, niin jo reipastui askellus. Hieno alastulo tälläkin puomilla, ja mallikas kontaktin otto.

Summa summaarum. Paljon oli hyvää ja paljon kehitettävää. Seuraavat startit otetaan varmaan joulukuun puolenvälin tietämiin, toivottavasti päästään treenailemaan sitä ennen. Seuran halli kun on rempassa, eikä meillä pyöri tällä hetkellä treenit.. Seuraavissa kisoissa koitn saada Boltin radat kuvattua, jotta pääsen sitten jäkikäteen katsomaan itsekkin, miten tuli ohjattua.

19. päivä startattiin Saden kanssa Tamskin agikisoissa. Sadella oli alla viiden viikon agitauko, torstaina ennen kisoja käytiin Tähtitekniikalla yhdet treenit testaamassa, pysyykö koira ollenkaan hanskassa, mutta hyvin olemattomalla treenillä lähdettiin siis matkaan.

Ekana oli A-rata. Profiililtaan melko mukava, haastavinta meille rataantutustumisen perusteella olisivat kepit ja putken oikeat päät. Muuta ylitsepääsemätöntä radalla ei pitäisi olla. Radalla ensimmäiseksi kompastuskiveksemme muodostuivatkin kepit. Kepit olivat sopivasti putken vieressä, joten en ole varma, oliko Sadella vaikeuksia hahmottaa kepit. Samassa rytäkässä hukkasin koiran, ja meillä meni hurjasti aikaa, että sain syötettyä Saden uudelleen kepeille. Aika moni muukin koirakko otii kepeiltä vitosen, mikä tukisi ajatusta, että kepit hukkuivat putkeen..

Oikeat putkensuut löytyivät vaivatta ja Saden vauhti oli kiva. Loppu suoralle päästäksemme tein esteelle vastakäännöksen, jotta Sade taipuisi kivasti takaisin tulosuuntaan puomille. Vastakäännökseni ajoitus oli kuitenkin surkea, ja Sade tiputti riman. Rimoja meillä tippuu todella harvoin, tää taisi olla toinen kerta, kun Sadelta tippuu rima kisoissa. Eli otan kyllä pudotuksen aivan omaan piikkiini. Pääpiirteittäin olen oikein tyytyväinen meidän rataamme. Ja tyytyväinen olen myös Tamskin kisakameroihin; tässä meidän A-ratamme, jonka tuloksena oli 10 virhepistettä ja vajaa 2 sekuntia yliaikaa:

B-rata olikin sitten aivan oma lukunsa. Puomin jälkeen oli muuri, ja oletin Saden lukevan muurin, mutta toisin kävi. Meillä on ollut aiemminkin vastaava tilanne, mutta tuolloin Sade teki puomin jälkeisen esteen takaakiertona, eikä valunut seuraavalle esteelle kuten nyt. Mä en vaan ymmärrä, mikä saa tässä Saden kirtämään esteen.. Noh, tästä suorituksesta kuitekin hylly. Välissä oli oikein kivaa rataa, mutta loppuun otettiin toinen hylly, kun ohjasin hieman huolimattomasti, ja Sade luki kolmannen linjassa olevan hypyn putken sijaan, ja suoritti siis yhden ylimääräisen, kun ei kartturi kertonut, mitä toivoi. Tässä meidän hyllyttelyä:

Viimeisenä oli C-rata. Sadella loppui tässä kohtaa kiinnostus tai kunto. Radalle kun piti mennä Sade heitti selälleen. Kannoin Saden radalle, ja siitä näki, että se suoritti radan vain mun mielikseni, ei koska itse tykkää agilitystä. Kesken radan ehdin jo miettiä, että meidän vauhti on todella hidas. Puhdas rata tehtiin, mutta reilu sekunti otettiin yliaikaa. Ensimmäinen nollamme oli siis todella lähellä! Tässä tämä rata: