Kolmoset korkattu! Ja mitä vaatimattomammin, suoraan piirinmestaruus-kisoissa. Toi meidän Espanjan reissu hieman häiritsi harrastamista, eikä siis ehditty ottaa startteja ennen Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoja. Toisaalta, mikäpä sen mukavampi paikka startata ekat kolmosten kisat, kuin oman seuran kenttä ja kisat.
Kisat oli meille suurimmat, missä ollaan oltu sekä osallistujamäärältään (meidän luokassa) että statukseltaan. Ekaa kertaa meidän kanssa samassa luokassa oli koirakoita enemmän kuin 15, mikä taisi olla aiempi ”ennätys”. Nyt radoille oli ilmoittautunut 37 + 38 koirakkoa. Yksilöstarttien lisäksi starttasimme myös YLÖKKin toisessa medijoukkueessa.
Rataantutustumisten ajankohdiksi oli ilmoitettu 10.40 ja 13.40 sekä joukkueradalle 16.45. Tulossa oli siis pitkä päivä. Varsinkin, kun lupauduin olemaan kisapaikalla klo 8.00 ja viettämään aamun ilmossa.
Voitte arvata, kuinka mua jännitti ennen startteja! Jännitän muutoinkin aina ennen kisoja, näyttelyitä ja jopa epiksiä. Nyt tää jännittäminen vaan alkoi jo keskiviikkona. Yleensä selviän sillä, että jännitän edellisen illan, kisa-aamun sekä kisapaikalla kunnes startit on otettu. Hullun hommaa ilmoittautua kisaamaan, kun aina jännittää niin kamalasti!
Hyvillä miellin kyllä lähdettiin kisoihin. Maanantain agitreenit meni loistavasti. 3 viikon treenitauko teki tehtävänsä ja Sadella oli vauhtia ja intoa vaikka muille jakaa. Kun vaan muistan itse edetä sekä blokata tietyt paikat, niin meillä on mahdollisuudet tehdä hyviäkin suorituksia.
Eka rata oli hyppyrata. Nyt kun tätä kirjoitan, en kertakaikkiaan pysty enää muistamaan, mitä tällä radalla tapahtui. Mulla on hatara muistikuva, että putken väärä pää vei, mutta vannomaan en rohkene J Mukavan vauhdikas rata kuitenkin, joskin kepit olivat huomattavan hitaat siihen nähden, millä sykkeellä Sade on niitä viimeaikoina suorittanut.
Toka rata oli agirata. Päästiin puhtaasti aina viimeiselle hypylle ennen loppusuoraa. Tälle kohtalokkaalle hypylle tultiin puomilta, ja se oli täysin linjassa. Lähdin itse jo kohti seuraavaa hyppyä, sillä oletin Saden lukitsevan hypyn, eikä mieleeni edes juolahtanut, että neiti saattaisi keksiä tehdä oman ratkaisunsa suoritustapaan. Niin no, takaakiertona Sade sen sitten hyppäsi, ja radalta tulokseksi HYL. Tätä radan jälkeen muutamankin ihmisen kanssa pohdittiin, mutta kukaan ei keksinyt mun ohjauksesta mitään, mikä olisi antanut Sadelle luvan takaakiertoon. Rsaden ratkaisu jäi mulle täydelliseksi mysteeriksi. Mutta tällä mennään :)
Vaikkei tuloksia saatukkaan, jäi kisoista hyvä fiilis. Kolmosen radat eivät ole mahdottomia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti