Viikonloppuna ratkottiin Ylökkin sisäiset mestaruudet agilityn saralla. Boltin kanssa startattiin sekä medien putkiluokassa että mölliluokassa. Kisaaviin ei olla vielä Boltin kanssa valmiita, sillä kepit takkuavat eikä virallista mittausta ole lyöty kirjoihin ja kansiin. Saden kanssa startatttiin luonnollisesti kisaavissa. Hetken harkitsin, että olisi rallateltu myös putkiluokka huvin vuoksi, vaikka kilpailevina emme olisikaan voineet ko luokassa sijoittua.
Putkiluokassa meidän vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta hienosti pikku-ukko luki ohjausta ja suoritti koko radan virheettömästi. Vaikka vauhti ei ollutkaan hurja, riitti meidän suoritus aina luokkavoittoon asti, ja Bolt pääsi noutamaan pokaalin sekä muita palkintoja.
Mölliluokassa radalle tuotiin perushyppyjen ja putkien lisäksi myös puomi, A, pituus ja muuri. Heti startista alkaen Boltin vauhti oli lujempi kuin ensimmäisellä radalla. Puomille tultaessa vauhti vain kiihtyi, sillä puomi ja A tuntuvat olevan Boltille kovin mieluisia esteitä. Ja voi, mikä puomin kontakti alastulolla! ”Koske” –käsky on alkujaan pitänyt tarkoittaa 2on-2off asentoa, mutta Bolt tarjosi jo pentuna maahan menoa puomin loppuun, ja tämä maahan meno on myös jäänyt vallitsevaksi suoritustavaksi.
Niinpä Bolt pamautti nätisti maahan, etutassujen varpaat maassa ja muu kroppa puomilla. Koska tuomari oli rataantutustumisessa antanut luvan radalla palkkaamiseen, kävin Boltin puomille palkkaamassa ennen matkan jatkumista. Pian olikin jo vuorossa A, joka sai taas aikaan vauhtin kasvamisen, ja mutkaputken jälkeen suunnattiin loppusuoralle. Virheetön rata, ja Bolt lunasti myös tällä radalla paikkansa korkeimmalle palkintopallille.
Olin niin tyytyväinen Boltin suorituksiin. Kovasti jännitin taas ennen radalle menoa, pysyykö äijä edes radalla. Hienosti teki Bolt töitä eikä edes harkinnut radalta poistumista. Tästä on niin hyvä jatkaa eteenpäin!
Saden kanssa startattiin kisaavien radalla aikatasoituksin. Sade oli alkutapahtuman keräillyt autossa ketutusta, kun pikkuveikka pääsi päästelemään. Kovin oli mulla tekemishaluinen neiti, kun hänen vuoronsa koitti.
Kisaavien rata oli profiililtaan oikein mukava, ja oletin meidän suoriutuvan radasta sujuvasti. Kompastuskiveksemme nousi kuitenkin ohjaajan yksi liian vahva haltuunotto, mikä aiheutti sen, että Sade lukitsi väärän esteen ja tästä meille tuloksena hylly. Erittäin tyytyväinen olin kuitenkin Saden vauhtiin, keppeihin sekä puomin kontaktiin.
