Toko - ihanaa vai kamalaa?

Mun fiilikset tokoa kohtaan on heitelleet vuoristorataa. Hetkittäin se on hirveän kivaa, ja suunnittelen treenaavani koirat kisakuntoon. Seuraavassa hetkessä toko onkin kaikkea muuta kuin kivaa, ja en ikinä aio startata koirieni kanssa kisoissa. Tämä heittelehtiminen johtuu varmasti osittain siitä, että en ole ikinä kouluttanut tokokoiraa, joten koen, että en osaa. En osaa pilkkoa liikkeitä tarpeeksi pieniin paloihin. En osaa vaatia oikeita asioita. Enkä osaa keskittää huomiotani niihin liikkeen oleellisimpiin asioihin.

Fiilisten vaihteluun vaikuttaa toki myös se, miten treenit on menneet. Pari viikkoa sitten Sade pääsi treeneihin tuuraamaan Bolttia, ja etukäteen oletin, että kovinkaan moni liike ei tulisi olemaan täsmällinen tai semmoinen kuin toivoisin. Ja vielä mitä. Sade teki äärettömän täsmällistä työtä ja se into, millä Sade työskenteli. Esimerkiksi luoksetulosta saatiin Jaloselta palautetta, että voi kun kaikki koirat tekisivät luoksetulon aina tuolla innolla, ja tuolta sen kuuluu näyttää. Myös liikkeet, joita Sade ei ole harjoitellut kuin ehkä kerran arviolta vuosi sitten, sujuivat yli odotusten kuten kaikki muukin. Tuona hetkenä hetkellisesti jo harkitsin, että treenaisin Saden kisakuntoon. Aika monta liikettä olisi jo hallussa..

Samat fiilikset Boltin kohdalla. Olemme käyneet Boltin kanssa tämän kevään Jalosen Mikan tokotunneilla. Mikan kanssa ei opetella monotonisesti kilpailuliikkeitä, vaan tehdään paljon liikkeitä tukevaa työtä. Tehtäviä, joissa koira joutuu kuuntelemaan, eikä voi vain suorittaa ”näin tää aina menee” –fiiliksellä. Toisinaan treenit menevät loistavasti, ja toisinaan tuntuu, että Bolt ei tee muuta kuin kerää kierroksia muista koirista. Paljon se on kuitenkin mennyt eteenpäin ja tykkään kovasti sen tavasta tehdä töitä, silloin kun se keskittyy.

Kummankin koiran kanssa mun kompastuskiveni on nouto. Ja siinä vielä nimenomaan se kapulan pitäminen siihen asti, että annetaan lupa irrottaa. Sanon, että tämä on mun kompastuskiveni, sillä en epäile hetkeäkään etteivätkö Sade ja Bolt selviäisi noudosta ja ALOn pidosta, jos joku osaisi liikkeen heille opettaa.

Tiistaina oltiin Boltin kanssa Mikan tokotunnilla ja ulkokentällä. Päästiin testaamaan uutta tapaa noutokapulaan. Kapulan päässä oli naru, ja ”ankkuri”. Eli nyt jos Bolt korjaisi otettaan tai rupeaisi kapulaa jäystämään tippuisi se heti suusta. Tovi meni, kun Bolt seuraili ja ihmetteli ankkuria. Pian äijä kuitenkin rohkaistui ja päästiin tekemään ”pidä”. Ja hienosti tuo nuori mies piti kapulaa ja veti ankkuri perässään! Kerrankin Boltilla oli nätti oti kapulasta. Yleensä kun sen tavoitteena on saada kapula takahampaiden väliin ja mahdollisimman kuuluva rasahdus kapulasta.

Mistä mä saisin kunnon tuntuman liikkeiden tekemiseen ja opettamiseen? Ja fiiliksen pysymään korkealla?