Seuran mestikset

Maanatai-iltana kilpailtiin Ylöjärvellä seuran mestiksissä. Saden starttaaminen oli itsestään selvyys, mutta otinpa Boltinkin mukaan ja ukko pääsi starttaamaan putkiluokkaan. Hyvä paikka treenata itsehillintää, kun ympärillä on vieraita koiria ja silti pitää keskittyä.

Bolt on siis ollut kesän tauolla agilitystä ja saanut nyt ehkä neljät treenit alle ennen maanantain starttia. Treeneissä Bolt saa vielä paljon palkkaa, eli vaadin siltä noin 4 estettä, jonka jälkeen on palkka. Hankalammissa paikoissa palkka voi hyvin tulla jo kahden esteen jälkeen. Maanantaina oli kuitenkin huimat 22 estettä ennen kuin palkka odotti maalissa.

Ennakkoon jännitin eniten sitä, pysyykö Bolt radalla vai vievätkö häiriöt voiton. Mutta vielä mitä, enemmän pitäisi vaan luottaa tohon mun pikku-ukkoon, on se vaan niin mahtava <3 Jätin Boltin lähtöön odottamaan radalle kutsumista. Selän takana oli vieraita koiria, eli monta syytä olla jäämättä paikkaan. Kiltisti äijä kuitenkin paikallaan pysyi eikä edes vilkuillut taakseen. Ja luvan saatuaan se ampaisi radalle. Esteet olivat noin 10 cm korkuisia, sillä sen korkeampia ei olla nyt muutoinkaan tehty eikä tehdä ennen kuin saadaan enemmän hyppytekniikkatreenejä alle.

Alkurata meni ehkä hieman viritellessä Bolttia. Putkiin oli hankala osua, tehtiin aina pieni lenkki ennen kuin se putken suu löytyi ja vauhti ei ollut parasta. Noin puolivälissä rataa Bolt kuitenkin syttyi ja loppu rata meni suorastaan näytöstyylillä. Tuomarina ollut Pirisjoen Ville totesikin mulle kesken radan, että "nyt se kulkee". Ja niinhän se kulki! Sen jälkeen haki hienosti putket ja tuli juuri sinne, minne ohjasin.

Myönnettäköön, että itsekin olin alkuradalla hieman hukassa. Hypyltä 8 ohjasin suoraan putkeen 12 ennen kuin muistin minne rata jatkui. No, pikku juttuja ;) Meille tärkeintä tässä startissa oli se, että Bolt pysyi radalla ja teki töitä! Ja voi sitä pientä, kun maalissa odotti namit ja mä rapsuttelin. Ei tiennyt pieni mies mitenpäin olisi ollut. Siinä kohti ei häirinnyt yhtään vaikka paikalla oli muitakin koiria. Oon mä vaan niin ylpeä tosta mun pikkuisestani <3

Ja tämä ilo taisi kuulua mun äänestä, kun Bolttia kehuin. Saatiin nimittäin Demikin hakemaan kehuja ja sen sijaan, että neiti olisi mennyt radalle :D Nopeasti Demi kuitenkin lähti starttaamaan radalle, kun Maria ei lähtrenytkään Demiä hakemaan vaan menikin suoraan radalle.

Sade pääsi starttaamaan vasta yhdeksän aikaan, jolloin oli todella pimeää. Ville oli tehnyt kilpailevillekin mukavat ja liikkuvat radat, eikä radalla olisi pitänyt olla mitään aivan mahdottoman hankalaa. Vaan toisinpa kävi :)

Radan alussa oli siis hypyltä meno aina putken kauempaan päähän. Tätä mietin ennen rataa, että pitää selvästi pyytää Sadea, jotta tulee ohi putken väärästä päästä. Niinpä mä odotin, katsoin ja pyysin, mutta Sade teki oman päätöksensä ja meni sekä putken 2 että putken 4 väärästä päästä. Ei auttanut vaikka kuinka yritin katsoa koiraa, odottaa ja pyytää - koira oli putken väärässä päässä. Loppu rata olikin sitten suhteellisen nätti, joskin hitusen hidas. Kepit haki todella nätisti ja pujotteli varmasti (ja harvinaisen vauhdikkaasti!). Puomin alastulo oli ruma eikä pysähdytty. Etukäteen meinasin, että olisin vienyt namin alastulolle, mutta eihän se olisi siellä pimeässä namiaan löytänyt. Mun olisi myös pitänyt vaatia teemään kontakti uusiksi, mutta mutta.. Se olisi pitänyt tajuta tehdä siinä hetkessä.¨

A:lla oli nätit kontaktit ja hienosti Sade haki putket, vaikka puomin alla oleva putki jäi niin varjoon etten ollut varma hahmottaako neiti putken suuta ollenkaan. Eli ilman alkusähellystä ja puomin alastulokontaktia, rata olisi ollut oikein loistava :)

Mestiksissä edusti meidän lisäksemme myös muita schapeja; ihanat Demi ja Disa olivat tulleet Marian kanssa ottamaan ensimmäiset strattinsa. Demi starttasi Boltin perään putkiluokassa ja Disa mölliluokassa. Hienosti tytöt hoitivat ensimmäiset starttinsa ja Demi sijoittui lopulta kolmanneksi. Onnea! :)