Venähtäneet treenit

Perjantaina oli taas tokotreenit. Viimeksi treenit kesti 2 tuntia, tällä kertaa 3 tuntia. Kestääkö treenit ensi viikolla 4 tuntia vai laitetaanko me hälytys 1.5 tunnin kohdalle? :D

Mutta sitten itse asiaan. Tällä kertaa nämä muistiinpanot ei ehkä etene täysin siinä järjestyksessä, kun näitä toteutettiin, sillä itsestäni tuntui luentevammalta jäsennellä kirjoitukseni hiemaan toisin kuin treeni todellisuudessa eteni.

Viikon aikana me tehtiin kontaktiharjoituksia, opeteltiin leikkimään sekä tehtiin hieman "sivulle" treeniä. Asioita, mitä ei viikossa saada valmiiksi, mutta varmasti jo jotain oli tapahtunut, sillä tällä kertaa me ei haahuiltu läheskään niin paljoa kuin ekoissa treeneissä.

Perjantaina jatkettiin taas leikkimisen opettelua. Saatiin suorastaan muutama voittokin aikaan, kun Bolt leikiskeli lelulla yksin ja toi sen sitten mulle, että leikki jatkuisi! Jes, tätä me halutaan; leikki tapahtuu yhdessä. Toinen voitto oli, kun Bolt jäi lelu suussa arpomaan, tuleeko leikkimään mun kanssa, kun pidin bileitä toisella lelulla vai meneekö se katsomaan Alicea ja Demiä. Ja Bolt valitsi leikkimisen mun kanssa! Hienoa, olen siis onnistunut olemaan ainkin hetkellisesti mielenkiintoinen :)

Leikkimisen lisäksi lähdettiin työstämään sitä, että myös nami olisi tavoittelemisen arvoinen. Minä, kuten varmasti moni muukin, kun on antanut namin suoraan suuhun, kun pyydetty liike on suoritettu. Nyt lähdettiin tekemään namista saalis, mitä Bolt tavoittelee. Mun pitää tässä vaan muistaa, että namikäsi liikkuu vielä rauhassa vaikka muuten pomppisinkin, jotta saadaan Boltin kiinnostus pysymään namissa.

Jossain kohti Mirva kysyi, mikä on Boltin mielestä kaikista parasta. Millä mä saan sen innostumaan ja mistä se tykkää. Öh.. Bolt tykkää halailla, mutta sitä tässä tuskin haettiin takaa. Sitten mulla välähti. H:n ja Boltin juttu on se, kun H juoksentelee ympäri kämppää ja huutaa "lapsiiii, lapsi, lapsi, lapsiii!!". Ja Bolt hyppii, pomppii ja riemuitsee. Ja arvatkaa mitä. Bolt hyppi, pomppi ja riemuitsi, kun mä lähdin juoksemaan ja huusin "lapsi, lapsi, lapsii!". Voi sitä riemua, mikä Boltilla oli. Se sai olla röyhkeä, hyppiä mua vasten ja riemuita. Tätä me kuulemma oltiin haettu tolla leikkimiselläkin. Tätä, että Bolt todella haluaa tehdä mun kanssani kuten tossa, kun huudan "lapsi". Nyt meillä on siis yksi erittäin tehokas palkkauskeino. Mä en välttämättä tarvitse leluja enkä kaikkeen namiakaan, kun se palkkaantuu mun huomiollani <3 (Tähän pitänee otta vaan vielä lelu mukaan, sillä leluun saa käyttää hampaita, ei käsiin.)

"Lapsi, lapsi, lapsiii!!" (Kuva. Maria Kahelin)

Kyllähän me siis muutamat kerrat myös haahuiltiin näissä treeneissä. Aiemmin ollaan turhautettu Bolttia sillä, että kun se tuijottelee muualle ei tapahdu yhtään mitään. Samaa tehtiin nytkin, mutta tämän lisäksi tehtiin myös treeniä, missä lähden kävelemään "lelukoiran" kanssa pois. Muutaman ekan askeleen ajan siis vedän kevyesti koiraa perässäni, minkä jälkeen Bolt tarjosi todella nopeasti kontaktia. Nämä otettiin nyt sitten myös treenattaviksi. Näiden treenien tavoitteena siis on, että Bolt tahtoisi työskennellä mun kanssani. että sen mielestä olisi mielekästä pitää muhun kontaktia eikä haahuilla.

Näissä treeneissä päästiin toki myös louskuttamaan. Mirva otti taas Turon seisoskelemaan meidän eteen ja me louskutettiin. Paljon nopeammin kuin viimeksi, Bolt kääntyi katsomaan mua kesken louskutukset ja palkka! Nyt se kuitenkin palaa palkan jälkeen jatkamaan louskuttamista, eli sille pitää ruveta tarjoamaan vaihtoehtoista toimintaa. Nyt kierrettiin yhdessä auto, kun Bolt otti kontaktin ja kas - Turo oli kadonnut sillä aikaa.

Uutena liikkeenä laitettiin mun ajatukset uusiksi noudon suhteen. Kuten aiemmin olenkin tainnut kirjoittaa, niin ollaan tehty joitakin pitotreenejä kapulalla sekä sitä, että heitän kapulan ja juoksen karkuun, jolloin Bolt ei juostessaan jäystä kapulaa. Ei näin enää. Tästä lähtien teen kapulasta tavoittelemisen arvoisen. Kapula on mun eikä Bolt saa koskea siihen. Jonain päivänä, kun Bolt saa lopulta koskea kapulan alkaa bileet. Koska kapula on mun, haluaa myös Bolt se. Kun päästään siihen asti, että Bolt saa ottaa kapulaan sanotaan alkuun "irti" aina, kun hampaat osuu kapulaan. Näin saadaan lopulta aikaan kaunis pito ja kanto eikä kapulan pureskelua.

Mutta siis se, miten kapulasta tehdään tällä hetkellä tavoitteleisen arvoinen. Lasken kapulan Boltin kuonon eteen ja toisella kädellä bloggaan sen kaikki yritykset ottaa kapulan. Kun se istuu nätisti kapulan edessä annan palkan. Tätä tullaan tekemään nyt tovi. Kapula tuodaan nenän eteen, mutta sitä ei saa ottaa, koska se on mun. Julmaa ;) Mutta ilmeisen toimivaa.

Kapulan alkeita. (Kuva. Maria Kahelin)

Suraavaa kertaa varten saatiin treeniksi etenkin tuo nouto-harjoite (edelleen kontaktitreeniä) sekä listata meidän haasteet. Tässä siis ideana, että kun seuraavalla kerralla otan koiran autosta, tiedän jo valmiiksi mitä treenataan. Boltin kanssa ajattelin listata tuon noto-harjoitteen sekä sivulle tulemisen. Tätä meidän tarvii kyllä vielä treenata, ettei mun tarvi avittaa kädellä. Niin, ja että kontakti alkaa het autolta ilman haahuilua! Seuraavalla kerralla meinasin ottaa mukaan myös Saden. Saden kanssa aion treenata seuruuta ja sivulle tuloa. Myös käännökset (peräpään käyttö) ovat ehdottomasti treenilistalla!

Lähiaikoina tullaan laittamaan meille paperille tavoitteet, jotta saadaan treenaamiseen lisää intoa ja tavoitteellisuutta. Samalla laitetaan (tai myöhemmin) ylös se, milloin olisi tarkoitus olla kisavalmis ja mennä kisoihin. Boltin kanssa epäilen, että mennään pitkälti ensi vuoteen, jotta saadaan ensin toi meidän yhteistyö kuntoon. Teknisesti ei kai olisi niin haastavaa saada koira kisavalmiiksi, mutta se tarvitsee myös sen halun tehdä mun kanssa töitä, ja jotta tää saadaan oikeesti kuntoon ei voida suunnitella kisoja vielä syksyllä (hyvä vaan).

Olikohan tässä kaikki, mitä me tehtiin? (Lisätty muutama kuva.)