Perjantaina Mirva veti ensimmäiset tokotreeninsä meille, eli
Boltille, Disalle ja Demille. Liikkeelle lähdettiin meiningillä ”näytä miten te
teette”, jonka jälkeen saatiin rakennuspalikoita siihen, miten liikkeitä
saadaan parannettua ja turhat avut pois.
Treenipaikkana toimi Pirkkalan Jyskin piha, eli elämää oli ympärillä, minkä näki Boltista. Bolt on erittäin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvassa ja toisinaan Bolt istui ja tuijotteli maailman menoa useita minuutteja kerrallaan. Mamma on siis kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen :/
Sivulletulossa Bolt on ”tarvinnut” mielestäni edelleen käsiapua, sillä jos sanon vain ”sivulle” tarjoaa Bolt maahanmenoa eikä sivulle tulemista. Mirva katseli touhuamme hetken ja totesi, että ”se vedättää sua ihan 100 – 0”. Kyse ei siis ole siitä etteikö Bolt osaisi, se on vain päästetty liian helpolla ja siitä on tullut hitusen laiska (ehkä vähän enemmänkin).
Ensimmäiseksi treenilistallemme siis pääsi käsiavun poistaminen sivulle tulosta. Tavoitteena on tehdä musta mahdollisimman passiivinen niin, etten antaisi mitään vartaloapuja, vaan saataisiin Boltista ääniohjautuva. Heh, tää vaatii multa varmasti enemmän kuin Boltilta!
Bolt on siis päästetty liian helpolla, mihin tehdään nyt muutos. Jos ”sivulle” –käsky aiheuttaa väärän toiminnon todetaan ”ei”, otetaan muutama askel taaksepäin ja toistetaan käsky. Tämä aiheutti Boltilla nyt sen, että se lähti hitusen hakeutumaan sivulle, mutta jäi kuitenkin taakse / sivulle eikä lähellekään haluttua paikkaa. Taas todetaan ”ei” ja käännytään esim 45 asteen kulmaan koiraan nähden, jolloin oikeaa paikkaa ikäänkuin tarjotaan, ja kun Bolt asettuu haluttuun pa:han, niin bileet!
Meidän ainoa haaste ei todellakaan ollut käsiapu sivulletulossa, vaan myös Boltin kontaktin pitäminen. Pieniä kontaktitreenejä ollaankin jo tehty, mutta nyt niitä vaan lisää kehiin. Kumpaankin käteen nami ja katsekontaktilla palkataan vaihtelevasti molemmista käsistä. Nopeasti Bolt tämän hoksasikin (ollaan tehty hieman aiemminkin), joten pääsin liikuttelemaan käsiä sivuilla ja silti Bolt haki katsekontaktia. Tähän tarvitaan kyllä hurjasti vielä toistoja, sillä ulkopuoliset häiriöt katkaisevat Boltin keskittymisen heti.
Seuraamista ollaan tehty niin, että en imuta, mutta kädessä on kuitenkin namia ja käsi on usein koukussa vatsaani vasten. Eli Bolt ei ole tottunut siihen, että käsi heiluisi normaaliin kävelytapaan. Treenivinkiksi saatiin perusasennossa käden heiluttamista ja kun Bolt heiluvasta kädestä huolimatta (tarvittaessa jätetään käsi hetkeksi taakse) ottaa kontaktin niin palkataan. Tähän pitäisi muistaa kanssa tehdä hirveästi toistoja!
Namit eivät motivoineet Boltia pitkäkestoisesti, minkä vuoksi ruvettiin treenaamaan myös leikkimistä. Leikittämisellä saatiinkin hieman pidempikestoista kontaktia aikaan, eli nyt pitäisi hankkia samanarvoisia leluja ja opetella leikkimään. Boltin saa innostettua sekä saalistamaan että taistelemaan, joten nyt otetaan leikkiminenkin treenilistalle ja lähdetään siitä, että Bolt voittaa taisteluita. Hetkittäin laitetaan lelua selän taakse piiloon ja kun Bolt ottaa katsekontaktin jatketaan leikkiä. Lelun ”arvoa” voidaan nostaa pitämällä omia bileitä sen kanssa, ja kun Bolt tulee hakemaan lelua laitetaankin se pois tyylillä ”tää on mun, en mä tätä sulle anna”, kunnes lopulta saadaan mielenkiinto leluun heräämään heti kun sen ottaa edes esiin.
Ja tosiaan, kuten tekstin alussa mainitsinkin, Bolt tuijotteli toisinaan vain ympärillä olevia ihmisiä yms. Näihin hetkiin saatiin vinkiksi, että antaa Boltin tuijottaa, mutta itse käyttäydyn silloin kun minulla ei olisi koko koiraa (en siis anna sille mitään huomiota houkuttelemalla tai mitenkään muutenkaan). Heti kun Bolt vilkaisee mua niin palkkaa ja antaa sen kuulla, miten hieno se on, kun ottaa muhun kontaktin. Tää harjotus on kaikkea muuta kuin helposta päästä. Saatan joutua odottamaan vaikka kuinka kauan sitä, että Bolt vilkaisee mua. Tavoitteena on siis, että vain kontaktilla asioita tapahtuu ja on kannattavaa katsoa mua :)
Treenipaikkana toimi Pirkkalan Jyskin piha, eli elämää oli ympärillä, minkä näki Boltista. Bolt on erittäin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvassa ja toisinaan Bolt istui ja tuijotteli maailman menoa useita minuutteja kerrallaan. Mamma on siis kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen :/
Sivulletulossa Bolt on ”tarvinnut” mielestäni edelleen käsiapua, sillä jos sanon vain ”sivulle” tarjoaa Bolt maahanmenoa eikä sivulle tulemista. Mirva katseli touhuamme hetken ja totesi, että ”se vedättää sua ihan 100 – 0”. Kyse ei siis ole siitä etteikö Bolt osaisi, se on vain päästetty liian helpolla ja siitä on tullut hitusen laiska (ehkä vähän enemmänkin).
Ensimmäiseksi treenilistallemme siis pääsi käsiavun poistaminen sivulle tulosta. Tavoitteena on tehdä musta mahdollisimman passiivinen niin, etten antaisi mitään vartaloapuja, vaan saataisiin Boltista ääniohjautuva. Heh, tää vaatii multa varmasti enemmän kuin Boltilta!
Bolt on siis päästetty liian helpolla, mihin tehdään nyt muutos. Jos ”sivulle” –käsky aiheuttaa väärän toiminnon todetaan ”ei”, otetaan muutama askel taaksepäin ja toistetaan käsky. Tämä aiheutti Boltilla nyt sen, että se lähti hitusen hakeutumaan sivulle, mutta jäi kuitenkin taakse / sivulle eikä lähellekään haluttua paikkaa. Taas todetaan ”ei” ja käännytään esim 45 asteen kulmaan koiraan nähden, jolloin oikeaa paikkaa ikäänkuin tarjotaan, ja kun Bolt asettuu haluttuun pa:han, niin bileet!
Meidän ainoa haaste ei todellakaan ollut käsiapu sivulletulossa, vaan myös Boltin kontaktin pitäminen. Pieniä kontaktitreenejä ollaankin jo tehty, mutta nyt niitä vaan lisää kehiin. Kumpaankin käteen nami ja katsekontaktilla palkataan vaihtelevasti molemmista käsistä. Nopeasti Bolt tämän hoksasikin (ollaan tehty hieman aiemminkin), joten pääsin liikuttelemaan käsiä sivuilla ja silti Bolt haki katsekontaktia. Tähän tarvitaan kyllä hurjasti vielä toistoja, sillä ulkopuoliset häiriöt katkaisevat Boltin keskittymisen heti.
Seuraamista ollaan tehty niin, että en imuta, mutta kädessä on kuitenkin namia ja käsi on usein koukussa vatsaani vasten. Eli Bolt ei ole tottunut siihen, että käsi heiluisi normaaliin kävelytapaan. Treenivinkiksi saatiin perusasennossa käden heiluttamista ja kun Bolt heiluvasta kädestä huolimatta (tarvittaessa jätetään käsi hetkeksi taakse) ottaa kontaktin niin palkataan. Tähän pitäisi muistaa kanssa tehdä hirveästi toistoja!
Namit eivät motivoineet Boltia pitkäkestoisesti, minkä vuoksi ruvettiin treenaamaan myös leikkimistä. Leikittämisellä saatiinkin hieman pidempikestoista kontaktia aikaan, eli nyt pitäisi hankkia samanarvoisia leluja ja opetella leikkimään. Boltin saa innostettua sekä saalistamaan että taistelemaan, joten nyt otetaan leikkiminenkin treenilistalle ja lähdetään siitä, että Bolt voittaa taisteluita. Hetkittäin laitetaan lelua selän taakse piiloon ja kun Bolt ottaa katsekontaktin jatketaan leikkiä. Lelun ”arvoa” voidaan nostaa pitämällä omia bileitä sen kanssa, ja kun Bolt tulee hakemaan lelua laitetaankin se pois tyylillä ”tää on mun, en mä tätä sulle anna”, kunnes lopulta saadaan mielenkiinto leluun heräämään heti kun sen ottaa edes esiin.
Ja tosiaan, kuten tekstin alussa mainitsinkin, Bolt tuijotteli toisinaan vain ympärillä olevia ihmisiä yms. Näihin hetkiin saatiin vinkiksi, että antaa Boltin tuijottaa, mutta itse käyttäydyn silloin kun minulla ei olisi koko koiraa (en siis anna sille mitään huomiota houkuttelemalla tai mitenkään muutenkaan). Heti kun Bolt vilkaisee mua niin palkkaa ja antaa sen kuulla, miten hieno se on, kun ottaa muhun kontaktin. Tää harjotus on kaikkea muuta kuin helposta päästä. Saatan joutua odottamaan vaikka kuinka kauan sitä, että Bolt vilkaisee mua. Tavoitteena on siis, että vain kontaktilla asioita tapahtuu ja on kannattavaa katsoa mua :)
Lopuksi Mirva otti vielä Turon autosta ja näytti meille muutaman jutun. Bolt louskutti samalla minkä kerkesi eikä kuunnellut yhtään vaikka kuinka komensin. Turo ei onneksi provosoidu, joten Mirva seisotteli sitä Boltin edessä ja annettiin Boltin louskuttaa. Hyvän tovin se jaksoikin louskuttaa, mutta kun se huomasi ettei louskuttamalla tapahdu mitään se vilkaisi mua ja pääsin kehumaan kontaktin otosta. Taas jatkui louskuttaminen, mutta nyt se vilkaisi mua jo huomattavasti noepammin. Mirvan ajatus tässä oli, että aina kun komennan, kiskaisen hihnasta yms. annan Boltille huomiota ja ikäänkuin palkkaan sitä väärästä käytöksestä. Eli koira täysin huomiotta ja palkkaa aina kun se mua katsoo :) Eli nyt me tarvitaan kasa treenikoiria, jotka ei provosoidu vaikka me louskutetaankin. Vapaaehtoisia?
Kiitos Mirva ajatuksia herättäneistä treeneistä! Perjantaina uudelleen :)
Tässä vielä kesäterkut Miisu-mammaa moikkaamassa käyneeltä
Boltilta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti