Oltiin viime sunnuntaina Boltin kanssa Briardi yhdistyksen järjestämässä match showssa. Tarkoituksena oli saada positiivisia kokemuksia tilanteista, missä on paljon ihmisiä ja koiria ja joku tulee katsomaan hampaat yms. Tällä hetkellä kun lenkillä ei meinattaisi päästä eteenpäin ilman, että kaikki vastaantulijat moikattaisiin. Eli taka-ajatuksena oli myös ajatus siitä, että pystytään toimimaan, vaikka kaikkia ei moikata :)
Boltin kun nappasin autosta, meinasi se ensin pitää ääntä joka suuntaan ja säntäillä minne sattui. Pian se kuitenkin tajusi ettei säntäily ja haukku hyödytä mitään, joten tyytyi tulemaan nätisti mun kanssani. Ja yrittämään tuttavuuden tekemistä jokaisen haukun kanssa.
Paikalla oli muutama muukin schappe. Oli tuttuja sekä uusia tuttavuuksia. Yhteensä 4 pentua sekä yksi täysikasvuinen, mikä oli yllätäävän paljon match showhun. Lapset telmivät keskenään jo ennen kehään menoa ja kehän jälkeen lähdettiin ruskeavalkoisen Rosa-pennun kanssa vielä koirapuistoon juoksemaan.
Tiistaina mentiin sitten Tampereen alueella omatoimisesti toko treenaavien mukaan tekemään häiriötreeniä. Pääasiassa tarkoitus oli tehdä häiriötreeniä Saden kanssa, mutta Bolt lähti mukaan. Jotta Bolt olisi jaksanut odotella kiltisti mökissä käytiin ensin koirapuistossa riehumassa. Oltiin Saden kanssa piiiitkästä aikaa koirapuistossa ja oletin jo ennakkoon että se vain istuu mun jaloissa ja pörisee, jos joku tekee liian kanssa tuttavuutta. Mutta ja mitä. Siellä ne kumpikin juoksivat hännät pystyssä leikkimässä ja touhuamassa muiden koiruuksien kanssa :)
Mutta takaisin siihen tokoon. Tehtiin pääasiassa harjoituksia sen mukaan, mitä itse koin ajankohtaisiksi ja hyviksi. Joku oli tuonut hyppyesteen, joten päästiin ekaa kertaa treenaamaan sinä. Joo-o. Kyllähän Sade hyppää, mutta vaan jos mulla on käden liike mukana. Jos seison aivan paikallani ei myöskään koira lähde eteenpäin. Pitänee siis ottaa ens kerralla targetti mukaan, että on helpompi treenata hyppy kuntoon.
Sade tekee hienosti liikkeet, kun mulla on namia kädessä. Mutta auta armias, kun sitä namia ei olekkaan siinä nenän edessä. Koko koira unohtaa jopa sivulle tulon! No, mutta nyt keksittiin tähän lääke, minkä luulisi rupeavan tehoamaan, kun vaan saadaan paljon toistoja alle :) Pallohullulle koiralle sopinee paremmin palkaksi pallo. Tällä hetkellä siis pidän vielä sitä namua mukana, mutta palkka tuleekin pallona. Kun Sade oppii pallon olevan palkka, niin päästään ehkä siitä namista pois.
Tehtiin siihen sitten vielä ryhmämakuuta, mikä on yleensä Saden vahvuuksia. Tiistaina se ei kuitenkaan ollut niin varma kuin yleensä ja Sade lähtikin kerran liikkeelle. Heitti kyllä heti takaisin maihin, kun sinkosin vihaisen katseen, mutta oli ehtinyt siirtymään jo useamman askeleen. Ei muuta kuin koira takaisin paikoilleen ja uusiksi, milloin sitten mentiinkin jo mallikkaasti.
Pitipä sitä sitten tehdä muutama treeni Boltinkin kanssa. Ajattelin ettei kersa malta keskittyä, kun ympäriläl on vieraita koiria, mutta vielä mitä. Bolt teki mitä pyysin (vain varmoja liikkeitä) ja kiinnitti kaiken huomionsa muhun. On se vaan paljon etevämpi kuin uskallan edes toivoa :)
Käytiin loppuviikosta vielä torstaina ja perjantaina vähän koirapuistoilemassa ja autolta asti oli kummallakin semmoinen veto, että taisivat tykätä alkuviikon visiitistä koirapuistoon :) Tässä vielä muutama otos puistoilusta. Suurin osa kuvista oli pelkkiä epäselviä läikkiä, kun kukaan ei malttanut pysyä paikoillaan sen aikaa, että puhelin olisi ehtinyt tarkentaa ja napata kuvan.
Boltin kun nappasin autosta, meinasi se ensin pitää ääntä joka suuntaan ja säntäillä minne sattui. Pian se kuitenkin tajusi ettei säntäily ja haukku hyödytä mitään, joten tyytyi tulemaan nätisti mun kanssani. Ja yrittämään tuttavuuden tekemistä jokaisen haukun kanssa.
Paikalla oli muutama muukin schappe. Oli tuttuja sekä uusia tuttavuuksia. Yhteensä 4 pentua sekä yksi täysikasvuinen, mikä oli yllätäävän paljon match showhun. Lapset telmivät keskenään jo ennen kehään menoa ja kehän jälkeen lähdettiin ruskeavalkoisen Rosa-pennun kanssa vielä koirapuistoon juoksemaan.
Tiistaina mentiin sitten Tampereen alueella omatoimisesti toko treenaavien mukaan tekemään häiriötreeniä. Pääasiassa tarkoitus oli tehdä häiriötreeniä Saden kanssa, mutta Bolt lähti mukaan. Jotta Bolt olisi jaksanut odotella kiltisti mökissä käytiin ensin koirapuistossa riehumassa. Oltiin Saden kanssa piiiitkästä aikaa koirapuistossa ja oletin jo ennakkoon että se vain istuu mun jaloissa ja pörisee, jos joku tekee liian kanssa tuttavuutta. Mutta ja mitä. Siellä ne kumpikin juoksivat hännät pystyssä leikkimässä ja touhuamassa muiden koiruuksien kanssa :)
Mutta takaisin siihen tokoon. Tehtiin pääasiassa harjoituksia sen mukaan, mitä itse koin ajankohtaisiksi ja hyviksi. Joku oli tuonut hyppyesteen, joten päästiin ekaa kertaa treenaamaan sinä. Joo-o. Kyllähän Sade hyppää, mutta vaan jos mulla on käden liike mukana. Jos seison aivan paikallani ei myöskään koira lähde eteenpäin. Pitänee siis ottaa ens kerralla targetti mukaan, että on helpompi treenata hyppy kuntoon.
Sade tekee hienosti liikkeet, kun mulla on namia kädessä. Mutta auta armias, kun sitä namia ei olekkaan siinä nenän edessä. Koko koira unohtaa jopa sivulle tulon! No, mutta nyt keksittiin tähän lääke, minkä luulisi rupeavan tehoamaan, kun vaan saadaan paljon toistoja alle :) Pallohullulle koiralle sopinee paremmin palkaksi pallo. Tällä hetkellä siis pidän vielä sitä namua mukana, mutta palkka tuleekin pallona. Kun Sade oppii pallon olevan palkka, niin päästään ehkä siitä namista pois.
Tehtiin siihen sitten vielä ryhmämakuuta, mikä on yleensä Saden vahvuuksia. Tiistaina se ei kuitenkaan ollut niin varma kuin yleensä ja Sade lähtikin kerran liikkeelle. Heitti kyllä heti takaisin maihin, kun sinkosin vihaisen katseen, mutta oli ehtinyt siirtymään jo useamman askeleen. Ei muuta kuin koira takaisin paikoilleen ja uusiksi, milloin sitten mentiinkin jo mallikkaasti.
Pitipä sitä sitten tehdä muutama treeni Boltinkin kanssa. Ajattelin ettei kersa malta keskittyä, kun ympäriläl on vieraita koiria, mutta vielä mitä. Bolt teki mitä pyysin (vain varmoja liikkeitä) ja kiinnitti kaiken huomionsa muhun. On se vaan paljon etevämpi kuin uskallan edes toivoa :)
Käytiin loppuviikosta vielä torstaina ja perjantaina vähän koirapuistoilemassa ja autolta asti oli kummallakin semmoinen veto, että taisivat tykätä alkuviikon visiitistä koirapuistoon :) Tässä vielä muutama otos puistoilusta. Suurin osa kuvista oli pelkkiä epäselviä läikkiä, kun kukaan ei malttanut pysyä paikoillaan sen aikaa, että puhelin olisi ehtinyt tarkentaa ja napata kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti