Sopeutumista

Pennun taloon tuleminen vaatii sopeutumista meiltä kaikilta, eikä missään tapauksessa ainakaan vähiten itse pennulta. Voidaan kyllä onneksemme olla H:n kanssa erittäin tyytyväisiä pentuun. Bolt on ihanan utelias ja kiinnostunut kaikesta ympärillään olevasta. Se hyppii ja pomppii ollen niin pentu, kuin 7½ viikkoinen elämänalku vain voi olla. Uni tulee usein ja toisinaan jopa hyvin yllättäen, ja vastaavasti uni loppuukin kuin seinään jopa silloin, kun meidän mielestämme olisi vielä toivottavaa nukkua.

Saden hermot ja meidän kaksijalkaisten kädet ja nilkat on olleet koetuksella. Bolt tutkii maailmaa hyvin vahvasti suullaan ja sitä, mitä kaikkea se keksiikään maistella päivän/yön aikana, on mahdotonta ennustaa etukäteen. Viimeyönä heräsimme mm. siihen, että kersa maisteli sängyn pohjaa :D

Sade on ollut 2 vuotta ainoa koira, jos Taran kyläilyjä tai kyläilyjä Taran ja Topin luona ei lasketa, ja sen kyllä huomaa. Pennun ollessa sylissä Sade makoilee kiltisti ja katselee, mutta kun syli vapautuu hakeutuu Sade täyttämään tyhjän sylin. Neiti nappula on ollut aina kova olemaan sylissä, mutta nyt tuo sylin tarve tuntuu vain korostuneen. Boltin läheisyys ei kuitenkaan vielä miellytä niin paljoa, että pentu saisi tulla Saden kiinni. Toisinaan kuitenkin istuskellaan jo näinkin lähekkäin ilman ongelmia :)

Ongelmia ja ongelmia, väärä sanahan tuo on kaiken kaikkiaan. Ei Saden ja Boltin yhteiselossa muutoinkaan mitään ongelmia ole. Sade kertoo vanhempana koirana pennulle rajat, miten lähelle saa tulla ja saako suusta viedä ruoat vai ei. Tänään siis Bolt yritti viedä Saden suusta kananpalan :D Ja miltein onnistui nappaamaan Saden kulhosta broilerinsiiven palan, minkä ryntäsin vetämään pennun suusta pois sen ollessa jo kovaa kyytiä matkalla kohti vatsalaukkua.

Ruokahalun puutteesta Boltia ei ainakaan voi syyttää. Pentu on suunnattoman ahne ja perso kaikelle! Ja voi sitä komennuksen määrää, kun Bolt ei saakkaan haluamaansa :D Saden puolesta Bolt saisi varmaan syödä kaiken ruoan, sillä neiti on jälleen vain nyrpistellyt nenäänsä ruoalle vaivautumatta ilman käskyä edes katsomaan, mitä kulhoon on päätynyt..

Tässä vielä muutama otos touhuajasta!

Pentu talossa!

Jei! Haettiin lauantai-iltana Bolt "kotiin". Oltiin siis la-su yö äitini luona ja tultiin vasta eilen Lahden kv-näyttelyiden jälkeen omaan kotiin. Bolt pääsi siis heti alussa tutustumaan myös äidin koiruuksiin :)

Meinasi olla pikku-Herra hieman väsynyt kaikesta uudesta ja jännittävästä. Ensimmäinen yö sujui hienosti. Laitoimme patjat lattialle, jotta Bolt pääsi lähelle nukkkumaan ja lopputuloksena mun ja H:n kanssa patjoilla nukkui Sade, Tara ja Bolt. Taralla taisi olla kaikkein vähäunisin yö, sillä se vahti pentua herkeämättä ja oli heti valmis hoitamaan sekä leikittämään pientä. Ei sitä kyllä itsekään tullut kehuttavan paljoa nukuttua, sillä unille maltettiin mennä vasta puolen yön jälkeen ja aamulla käytiin ensimmäisen kerran ulkona jo 4.30 ja seuraava tunti menikin katsellessa pennun energistä menoa. Ylös noustiin pennun herätteleminä klo 7..

Saden kanssa päivä vierähtikin näyttelyissä ja illalla lähdimme sitten suunnistamaan kotiin. Automatkan kummatkin koiruutemme nukkuivat ja kummastakin huomasi päivän olleen raskas. Kummalle kaikesta uudesta ja kummalle näyttelyiden sekä uuden pennun tuomasta stressistä.

Pääsiäinen mökillä

Ihanaa; H:lla oli pitkät vapaat ja ehdimme mökkeilemään :) Matkalla mökille haimme Saden Tara-siskon mukaan seuraksi ja juoksukaveriksi. Neitoset nauttivatkin mökkeilystä täysin rinnoin siinä missä kaksijalkaistenkin mieli lepäsi.

Pääsiäisen keli oli tuulista ja aurinkoista ja sunnuntaina tuulikin laantui ja pihatöitä tarkeni tekemään t-paitasillaan. H kävi järvessäkin uimassa, mutta itse tyydyin vain uittamaan varpaitani ;)

Koska mökillä on muurikka, päätin harjoitella muurikan käsittelytaitojani ja tehdä elämäni ensimmäiset muurikkaletut...noh, niistä ei tullut lettuja vaan lettusia :D Pitänee vielä hieman harjoitella, että letut pysyvät kasassa.

Pääsiäismaanantaina käytiin halittelemassa pentuja ja Sadekin pääsi ensimmäistä kertaa katsomaan, kuka kumma meille muuttaa lauantaina. Enään viisi yötä! Arvatkaa vaan, ketkä eivät malttaisi odottaa ;D Kuvia tästä ensi tapaamisesta on H:n koneella, joten niitä lataillaan tänne, kun kuvat on siirretty kiintolevylle.

Möllitokokoe, luokka: Nakkitoko

Wuhuu! Uskaltauduttiin möllitokokokeeseen :D Luokaksi valikoitui nakkitokoluokka, missä koiraa saa palkata ja nami voi olla vaikka koko ajan kädessä. Mulle tuli täytenä yllätyksenä, että koe oli ulkona (olis toki ehkä jossain lukenut), mikä oli meille ensimmäinen haaste. Ollaan treenailtu häiriön alla eniten agitreenien odottelu aikana laidalla eli sisätiloissa. Sadesta kyllä huomasi, että se oli aivan ihmeissään ja rätyytteli sitten vähän sinne sun tänne.

Seuraava yllätys oli, että paikkamakuu tehtiin ryhmässä. Olin olettanut, että se tehdään yksitellen, koska missään ei ollut mainittu ryhmämakuuta. Sydän syrjällään jännityksestä mentiin sitten tekemään luoksepäästävyys ja paikkamakuu (1 min) ryhmässä, mutta aivan turhaan jännitin. Sade suoriutui loistavasti :)

Tässä meidän liikkeet sekä pisteet:

luoksepäästävyys               10 p. (painokerroin 2)
paikkalla makaaminen        10 p. (painokerroin 3)
seuraaminen kytkettynä      9½ p. (painokerroin 2)
liikkeestä maahan               8½ p. (painokerroin 2)
liikkeestä seisominen          9½ p. (painokerroin 2)
luoksetulo                          10 p. (painokerroin 4)
yleisvaikutelma                   10 p.

Saatiin siis 145 pistettä ja maksimit oli 150 pistettä. Täytyy myöntää, että yllätyin erittäin positiivisesti :) Nämä pisteet toivat meille toisen sijan.

 Tässä vielä toisen sijan palkintokassista löytyneet kimpsut :)

Lenkkiä ja agility-fiilistelyä

Wuhuu, kerrankin päästiin salille ennen kuin H lähti kouluun. Onneksi tähän ei yhtään vaikuttanut se, että koulu alkoi vasta klo 12 ;) Nyt saatiin siis tehtyä 45 minuutin lenkki sekä hieman ylävartalotreeniä siihen päälle. Olen suhteellisen tyytyväinen tähän :)

Viimeisen muutaman lenkin aikana olen saanut jopa sykkeet pidettyä suurimmaksi osaksi alle 150. Mulla siis meinaa nousta sykkeet aina pilviin vaikkei kyse ole ylikunnosta. Näin on menty lapsesta lähtien eikä päälle 170 sykkeet edes tunnu pahalta tai estä puhumista. Olen kuitenkin koittanut pitää lenkkivauhdin sen verran matalana, että saan myös sykkeet pysymään inhimillisemmissä luvuissa :p

Tänään olisi vielä ohjelmassa agilityä. Jos meijän ohjaaja vaan muistaa, niin illan treenin pitäisi käsitellä jaakotusta, pakkovalssia sekä sylkkäriä ja varsinkin sitä, missä tilanteissa noita tulisi käyttää. Useimmiten kun tulee käytettyä valssia ja ehkä hieman myös takaaleikkausta tai persjättöä. Viikonloppuna kun selailin netistä noita kaikkia agilityn ohjausliikkeitä niin meni vaan pää pyörälle. Millä ne kaikki pitäisi saada iskostettua selkärankaan? :D Saksalainen, twist, vippaus (käytetäänkö tätä oikeesti?), vekkaus, vastakäännös... Huoh!

Se ainoa video, mikä mulla on meidän agitreeneistä on viime kesältä. Jos sitä katsoo, niin voin kuitenkin tyytyväisenä todeta meidän tulleen sieltä suurin harppauksin eteenpäin :) Jouluun asti me tehtiin kepit verkkojen avulla, mutta Tampereelle tultaessa on tehty täyspitkät kepit ilman suuria apuja. Apuna on edelleen mun käsi, mikä ranteen liikkeellä hieman tahdittaa koiran menoa, mutta toi on mun mielestäni hyvin pieni apu, kun verrataan verkkoihin tai ohjureihin. Ja ohjaaja on kyllä oppinut ehkä vielä enemmän kuin koira. Meidän aiemmat ohjaajat on keskittyneet vähemmän siihen, miten mä ohjaan ja enemmän siihen, että koira on mennyt esteen, mikä on pyydetty. Nyt meidän ohjaaja antaa mulle heti risuja, jos mun ohjaamisessa on parannettavaa vaikka koira suorittaisikin esteen kelvollisesti.

Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin :) Mukavaa viikkoa!

Match show, Lempäälä

Tänään käytiin nappulan kanssa match show:ssa, jotta saisi taas vähän tuntumaa siihen, että ympärillä on paljon koiria ja ihmisiä ja varsinkin siihen, että joku tulee lääppimään ja katsomaan hampaita.

Menimme paikanpäälle jo hyvissä ajoin, vaikka ilmoittautumiseen oli varattu huimat 1½ tuntia. Sade sai rauhassa taas katsella ja laskea kierroksiaan ennen kehää, mikä sopii mielestäni Sadelle.

Ennen match show:n alkamista arvottiin kaikista osallistuneista kaksi onnekasta, jotka saivat 25 euron arvoisen lahjakortin Katrin Koirahuoltamoon. En ollut uskoa korviani, kun toiseksi voittajaksi kajautettiin numero 402, mikä roikkui hihassani.

Paikan päällä oli Katrin Koirahuoltamon tuotteita ja itse myymälä sijaitsee Pirkkalassa, joten päätin katsoa heti, mitä lahjakortilla saisi. Olen suunnitellut jo hyvän tovin Sadelle hieman paksumpaa pantaa, sillä neidillä meinaa hetkittäin olla niin paljon menohaluja ettei nätisti kulkemisesta tule mitään. Niinpä siis lunastin lahjakortilla Sadelle uuden hienon pannan, ja jotta koko summa saatiin käytettyä (vähän kyllä kaivoin omaakin kuvetta), niin mukaan tarttui myös hieno "vessa"-kyltti :D

Itse match show:hun. Sade osallistui siis isoihin aikuisiin, koska on niin "iso". Meidän nippanappa 40 cm tyttönen tuntui kovin pieneltä, kun paikalla oli oikeasti isojen rotujenkin edustajia.

Pareittain mentävästä kehästä Sade nappasi punaisen nauhan, mutta punaisten kehässä jäätiin sijoituksetta. Meidän tavoitteet saavutettiin siis kirkkaasti, kun Sade lähenteli viilipyttyä - paitsi silloin, kun joku haastoi tuijottamalla.

 Tästä on hyvä jatkaa "tyttöjen viikonloppua", kun H lähti kavereidensa kanssa mökkeilemään. Mun haaveena on tehdä illaksi poppareita ja katsoa joku hömppä-leffa :D

Aurinkoista lauantaita!

½-maraton

Tulipa sitten ilmottauduttua Tampere Maraton 2014:n puolikkaalle :D Mun juoksukunnolla toi voi olla aikamoinen urakka. Viime kesänä tuli juostua enemmän ja silloin juoksin Sport Trackerin mukaan noin 22 km, mutta kuolemaksi se oli. Talven aikana ei ole tullut juostua juurikaan ja nyt vasta tällä viikolla ollaan H:n kanssa käynnistelty juoksemista uudelleen. H aloitti jo viime viikolla, mutta itse sain tuolloin kasaan vain kaksi 45 minuutin juoksuharjoitusta.

Tällä viikolla on siis tavoitteena juosta kuutena päivänä 45 minuuttia ja yhtenä 75 minuuttia. Alkuviikon osalta ollaan tavoitteessa, mutta loppuviikko kysyykin sitten jo selkärankaa. Mitään suuria aikatavoitteita en ole puolimaratonille asettanut, vaan ennemminkin hengissä maaliin -meiningillä :D Onneksi tässä on vielä reilu 4 kuukautta aikaa ennen koitosta JA hyvä ystäväni on lupautunut mukaan :)

Aurinkoista torstaita!

Vielä 3 viikkoa odottelua..

Tosiaan, vielä pitäisi noin 3 viikkoa odotella, että saadaan Bolt (Karvarallin Huligaani) kotiin Saden kaveriksi. Sitä ennen kyllä riittää vielä tekemistä Sadenkin kanssa. Viikonloppuna H lähtee kavereidensa kanssa mökille, joten me tytöt taidetaan lähteä lauantaina Lempäälään match show:un.

Samana viikonloppuna, kun haetaan Bolt kotiin (kuvassa keskimmäinen) on Lahdessa kv-näyttelyt, joihin olen Saden ilmoittanut samoin kuin myös Tampereen kv-näyttelyihin toukokuun ekalle viikonlopulle. Tarkoituksena on käydä tosiaan tuo muutama näyttely vuodessa jo ihan senkin takia, että siellä on niin hirveä härdelli ja paljon väkeä, niin kaksijalkaisia kuin nelijalkaisiakin, joten pysyy tuntuma noihin "ruuhkapaikkoihin".

Ihmisten ilmoilla olemista on taas muistuteltu mieliin maalaismarkkinoilla vierailemalla, yhdissä valmistujaisissa olemalla sekä koirakahvilassa kahvittelemalla. Nyt, kun ei enään asu pk-seudulla ja keskustaan on huimat 15 minuuttia kävellen, niin ei tuolla väenpaljoudessa tule koiran kanssa vierailtua edes viikottain. Myös Saden lempparit eli junalla ja bussilla matkustaminen ovat jääneet aika pienelle ja vaihtuneet autolla ajeluun, mistä Sade ei kyllä myöskään ole pahoillaan ;)

Pääsiäinen olisi tarkoitus viettää mökillä, mistä sitten mennään pääsiäismaanantaina taas katsomaan Bolttia. Katsotaan, josko Sadekin pääsisi silloin tutustumaan uuteen tulokkaaseen, kun pienelläkin on jo 6 viikkoa ikää :)