Vilinää 12 tassun voimin

Käytiin viime viikolla ensimmäistä kertaa jäällä juoksemassa nyt, kun viimein luotin siihen, että jää kantaa. Nappula nautti suunnattomasti meidän reissusta, joten meninpä sitten seuraavanakin aamuna aamulenkillä jäälle. Aamulenkille tosin unohdin laittaa neidolle ponnarin, joten pallonperässä juokseminen sai uuden haasteen, kun nappula ei kertakaikkiaan vaan nähnyt koko palloa..

Saatiin torstaina laumaamme vahvistusta nappulan siskosta sekä isoveikasta, jotka tulivat viikoksi kyläilemään. Tässä tämä meidän klaani lähdössä ulkoilemaan, vaikkakin ulkona oli -21 astetta.. Hrr!

Ja jotta kyseisen klaanin kanssa jaksaa lenkkeillä pitää koirien muonittamisen lisäksi pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Useiden vuosien tonnikalan syömättömyyden jälkeen uskaltauduin tekemään lounaaksi tonnikalasalaatin, joka osottautuikin erittäin maukkaaksi sekä täyttäväksi. Suosittelen! :)

Klaanin muonitushan meinasi ennakkoon aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä sisko ja veikka barffaavavat kyllä, mutta veikka varsinkin on hyvin rajoittunut huolimansa ruoan suhteen. Niinpä me sitten otettiin lautaselle tutut maut, joiden sekaan en kuitenkaan malttanut olla sotkematta pakkasesta kasvismössöä, raejuustoa, broilerin siipiä (veikalle vain siitä nyhdettyjä paloja) sekä korvaamalla muutaman aterian luulla. Eikä edes rustoluulla, sitä sitähän minulla ei nyt sattunut pakkasessa olemaan, vaikka tiedän, että sen nämä karvanaamat olisivat jopa kelpuuttaneet, joten ihan kovalla luulla mentiin. Ja kas, mitä tapahtuikaan! Veikka, kenen luulin jättävän luunsa koskematta söi luuta kuin maailman parasta herkkua. Oman luun loputtua meinasipa hän mennä viemään tyttöstenkin luut :D Ja kun vielä epäilin...

Osoittipa veikka mun muutkin epäilyt taas aivan perättömiksi. Herralla on siis ikää jo 10½ vuotta, joten hieman epäilin, että näinköhän pääsemme lenkin loppuun asti ilman linkuttelua. Kävimme siis eilen illalla juoksemassa 6,5 km, mistä olin jo varautunut oikaisemaan lopun matkaa, jos vanha herra rupeaa linkuttelemaan. Ja pyh, sanon minä! Ukko innostui ihan tosissaan pistelemään tassua toisen eteen ja hetkittäin ravi muuttui laukaksi, kun herra yritti saada meihin kaksijalkaisiin lisää vauhtia. Ja tästäkös vasta tyttöset innostuivat. Ei siitä nätisti hihnassa kulkemisesta meinannut tulla mitään, kun 12 tassun voimin yritettiin saada porukkaan lisää vauhtia.

Tänään pitääkin ratkaista millä kombolla ulkoillaan. Mies on töissä, joten koirien ulkoilutus on minun vastuullani. Tossa porukassa on vaan jo sen verran voimaa, etten ole täysin vakuuttunut siitä, että lähden niitä kaikkia kerralla ulkoiluttamaan. Eihän siinä, jos voisin olla varma ettemme tapaa muita koiria lenkillä, niin porukka kulkisi hyvin mallikkaasti. Mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuitenkin törmäämme koiruuteen jos toiseenkin, joten meno menee aivan päättömäksi. Porukassa tyhmyys tiivistyy - kirjaimellisesti. 

Säälittää vain käyttää tytöt ja vanha herra erikseen, sillä nauttivat toistensa seurasta lenkillä niin suunnattomasti ja kotiovella saan vain petettyjä katseita, jos joku joutuu jäämään kotiin... No katsotaan, mihin päädytään tänään :)