Sivut

13. maaliskuuta 2019

Visiitti Vilnaan - Liettuan voittaja 2019

Lokakuisen Venäjä-reissun jälkeen ei ollakkaan oltu missään näyttelyissä, joten olihan se jo korkea aika päästä jonnekin. Suunnattiin siis T:n kanssa Liettuaan pitkän viikonlopun viettoon, sillä Vilnassa oli tarjolla kolmipäiväiset KV-näyttelyt, joista yksi oli vieläpä voittaja. Sadelle ei Liettuasta ollutkaan saatavaa, (no joo, toki voittaja-titteli), joten Sade jäi H:lle hoitoon, ja kehään lähti vain Diesel. Dieselille matkaan lähti kaveriksi hoitokoira-Demi, jonka olin luvannut ottaa hoitooni Demin perheen ollessa parin viikon reissulla.

Matkaan lähdettiin keskiviikko aamuna, laiva Helsingistä Tallinnaan lähti klo 10.30, ja laivalle olimme varanneet myöhäisen buffet aamupalan. Aikaa tähän reissuun oli varattuna reilusti; keskiviikon aikana ajelimme "vain" Latviaan, hieman Riikasta eteenpäin, ja torstaina sitten Vilnaan pelipaikoille.

Kotimatkalle lähdettiin sunnuntaina kehien jälkeen, ja yöksi ajettiin Latvian puolelle, noin puoleen väliin Riikaa ja Pärnua. Maanantaina aamusta jatkoimme matkaa kohti Tallinnaa, josta laiva lähti klo 13.30. Ajomatkaa oli reilu 880km per suunta, eli autossa sai ainakin istua tarpeeksi!

Tässä meidän ajoreitit Tallinnasta ensimmäiseen yöpymispaikkaan, ja siitä sitten edelleen Vilnaan:



Jos olen aivan oikein ymmärtänyt, niin Liettuassa voi valioitua myös alle 2-vuotias koira. Nyt mainostettiin monessa paikassa isolla, että näistä kolmesta näyttelystä voisi valioitua, jos saisi jokaiselta päivältä luokkasertin. Mullahan ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan, jos lykästäisi ja D valioituisi jo alle 2 vuotiaana!  Meillä kun ei tosiaan ole vielä toi 2-vuotta täynnä, eli emme valioituisi suoraan N-SERTillä. Toki jos N-SERT saataisiin, niin jäisihän se roikkumaan ja mahdollistaisi valioitumisen Liettuaan sen jälkeen, kun Diesel aikanaan valioituu Suomeen. Alla vielä kaavio, minkä löysin Liettuan Kennelliiton sivuilta. Mistään en kuitenkaan löytänyt mainintaa tuosta, että alle 2-vuotiaskin valioituisi..

Liettuan kennelliiton sivuilta löytyvä kaavio valioitumiseen.

Niinpä siis, kun viikon 8 alussa löysin näyttelyiden alta omistajalistaukset, rupesin niitä tutkimaan saadakseni käsityksen siitä, paljonko schapendoeseja olisi näyttelyihin ilmoitettuna. Löysin oman nimeni perästä numeron 117, joten ei muuta kuin tutkimaan lähimpien numeroiden kohdalta löytyviä nimiä. Numerolla 116 löytyi aivan vieras nimi, eikä ainakaan Google kertonut kyseisen ihmisen omistavan schapea, joten oletin ettei numero 116 välttämättä olisi rotumme edustaja. Tähän päättelyyn toi myös se, että me kisataan uroksissa nuorten luokassa, ja  kennelnimi alkaa E:llä, joten se rajaa kaikki avoimen ja valioluokan urokset pois laskuista, luultavasti myös muut nuortenluokan koirat, kun ottaa huomioon jo nron 118 koiran. Eli tokihan nro 116 olisi voinut olla esim junnu-uros, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan ollut.

Numero 118 olikin sitten rotumme edustaja, ja vieläpä erinomaisesti menestynyt yksilö. Nro 119 puolestaan kuului Googlen mukaan jo shelttien omistajalle. Meidän onneksemme nro 118 eli High Volts Miss Messy kisaa kuitenkin narttujen valioluokassa, eli emme kisanneet samoista SERTeistä, CACIBeista ja tittelistä. ROP-arvosta toki käytäisiin taisto.

Kun lopulta aikataulut julkaistiin, pääsin tarkistamaan, että rodustamme oli tosiaan ilmoitettu vain 2 yksilöä näyttelyihin. Ilmoittautumista aikanaan tehdessäni oletin, että kilpailua tulisi olemaan enemmänkin. Mutta näillä mentiin, ei meitä haittaa :) Salaiset haaveeni vähintään yhdestä N-sertistä ja Dieselin ensimmäisestä CACIBista saivat hieman lihaa luidensa ympärille, mutta vähäinenkään kilpailu, kun ei takaa tuloksia, niin paljon jäi vielä jännitettävää aikataulujen ilmestymisen jälkeen.

Dieselhän ei ole vielä kertaakaan "metsästänyt CACIBia". Yhden kerran ollaan osallistuttu nuortenluokkaan, mutta tuolloin oli kyseessä KR-näyttely, eli CACIBeja ei ollut jaossa. Muuten ollaan kisattu vain junnuluokassa, ja junnuillehan ei CACIBeja jaeta.

Vihdoin ja viimein tuli maaliskuu ja päästiin lähtemään reissuun. Ajomatka Tampereelta Helsinkiin meni torkkuessa T:n toimiessa kuskina. Helsingissä sitten jaloiteltiin hieman ennen satamaan ajoa, ja laivassa suunnattiin T:n kanssa suoraan syömään. Laivamatka menikin mukavan kivuttomasti, kun saattoi kuluttaa hyvän tovin matkasta syömällä. Ah, mikäpä sen mukavampaa!

Tallinnan päässä ajeltiin Tallinnasta ulos, ennen kuin pysähdyttiin tankkaamaan ja päästämään Diesel ja Demi pissalle. Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkettiin sitten matkaa, ja seuraava pysähdys tehtiinkin vasta Latvian rajan jälkeen, sillä ennestään tiesin täältä löytyvän hyvät pysähtymispaikat lenkkiä varten. Tässä muutama kuva meren rannasta, jonne pysähdyimme kävelylle.


Elopellon Johan Pomppas


Olipa muuten mukava ajella, kun ei tarvinut kelloa vasten ajaa! Etukäteen olin arvioinut Motel Brencis :een tuloajamme klo 19 ja 20 välille ja aika hyvin toi sitten pitikin paikkansa, oltiin paikalla klo 18.40. Olin pakannut ajomatkalle mukaan kasan eväitä, joita sitten mutusteltiin ajaessa. Riittipä eväistä vielä iltapalaksikin, ja aamupala oli varattuna majoituspaikalta.


Majoituspaikka ei ollut mikään ihmeellinen, mutta koirat olivat tervetulleita (10€/koira/yö), eikä tuolla ollut tarkoitus viettääkään aikaa enempää kuin yön verran. Paikkaa en tosin voi kenellekään suositella. Hanasta tullut vesi oli ruskeaa, ja vaikka koirat olivat tervetulleita, oli niihin suhtautuminen niin kielteistä kuin olla saattoi. Mun oli tarkoitus pestä hiukset tällä pysähdyksellä, mutta voin kertoa, että se jäi tekemättä. Myös aamupala oli sen verran kehno, että ennen Vilnaa tarvitsi jo etsiä ruokaa.


Torstaina jatkettiin sitten matkaa. Ajomatkaa majoituspaikkojen välillä oli noin 250 km, eli ajallisesti 3 tunnin luokkaa. Ei siis paha rupeama. Vilnaan päästyämme kävimme lenkittämässä koirat, ja majoituspaikkaamme Pilaites Svetingi Namai :hin menimme viemään tavarat klo 14, jolloin bookingin mukaan alkoi sisäänkirjaus. Seuraavaksi suuntasimme ruokakauppaan hakemaan hieman jääkaappiin täytettä. Meillä jäi hyvin aikaa pyöriä pitkin Vilnaa ja käydä tutustumassa näyttelypaikkaan. Näyttelyhallin takana oli puistoalue, jolla saattoi ainakin näin ennen näyttelyitä antaa matkalaisten purkaa energioita. Näyttelypäivinä tuolla voi toki olla vähän enemmän tunkua.






Itse näyttelyt olivat siis Liettuan näyttely- ja kongressikeskus LITEXPOssa. Matkaa majoituspaikastamme tänne oli noin 11 kilometriä. Viikolla 8 sain kotiin kirjeen, jonka mukana oli lipuke, jolla voin lunastaa itselleni näyttelyluettelon. Mukana oli myös rannekkeet, joilla pääsisin
sisään, ja jokaiselle päivälle oli erivärinen ranneke. Sisään mennessä meiltä tarkastettiin rokotukset ja sirut. Kehä löytyi mukavan vaivattomasti, varsinkin, kun näyttelypaikalta oli julkaistu kehäkartta etukäteen. Meillä oli kaikille kolmelle päivälle sama kehä nro 18.

Kehäkartta, merkattuna kehä 18.


Perjantaina 8.3. kisattiin "Vilnius Spring 2019", ja schapendoesit tuomaroi Andrei Kisliakov, Valko-Venäjältä. Vuosi sitten käydessämme Kaunasissa (Liettua), olimme Andrein kehässä ja tuolloin kotiintuomisina oli LT J-SERT. Nyt päästiin siis katsomaan, oliko Diesel kehittynyt Andrein mielestä mihin suuntaan, ja olisimmeko SERT:n ja CACIBin arvoisia.

Sydän pamppaillen odotin kehän alkua ja arvoin, mahtaisiko Diesel esiintyä nätisti, vai mitä pikku-ukko keksisi kehässä. Mä olen aivan kamala jännittämään. Jännitän kaiken, lähtien ihan match showsta, minkä "tuloksilla" ei ole mitään väliä. Mutta siis, jännitän aivan kaiken, ja Diesel kyllä huomaa sen. Nytkin mä olin aivan jäässä kaikesta jännittämisestä, ja toivoin vain etten kehässä sekoaisi askeleisiini :D

ERINomaisia oltiin, ja roppikehässä Andrei laittoi Risun ROP:ksi, ja Dieselin VSP:ksi. Samalla Diesel tienasi ensimmäisen CACIBinsa sekä N-SERTin. Saatiin siis CACIB-kello käyntiin! Itse arvostelulappu oli täysin tyhjä, vain yllämainitut meriitit oli ruksittuna :D



Kehän jälkeen lähdettiin kävelylle vieressä olleeseen puistoon, ja yllätys oli suuri, kun puisto oli ihan tyhjillään. Ei muuta kuin Diesel ja Demi irti, niin pääsivät hieman rallaamaan. Joen rannasta löysimme myös Risun, ja kolmikko pääsi hieman testaamaan miten leikit menisi yksiin.


Näyttelypaikalta lähtiessämme ajelimme läheiselle kauppakeskukselle syömään ennenkuin jatkoimme matkaa majoitukselle. Pienten päiväunien jälkeen lähdettiin tutustumaan tarkemmin majoitus paikkamme lähiympäristöön.



Lauantaina meillä oli kehä vasta klo 13.42, joten kulutimme aamusta aikaa käymällä Vilnan vanhassa kaupungissa kävelyllä koirien kanssa.



Tämän päiväinen näyttely olikin jännä, sillä kyseessä oli "Lithuanian Winner 2019" ja schapendoesit arvosteli virolainen Linda Jürgens. Linda olikin mielestäni uusi tuttavuus tai ainakaan en listoistani löydä, että olisimme hänellä aiemmin käyneet.

Lindan arvostelua ehti hyvän tovin seurata, ja ainakin osa koirista poistui kehästä EH:n kanssa, eli ERI-automaatti ei ollut kyseessä. Kun lopulta päivän viimeisenä rotuna kehään pääsimme, tutki Linda Dieselin pään hyvin tarkkaan. Mittaili kallon leveyttä ja kallon ja kuonon suhdetta. Kun oli mielestään tarpeeksi kopeloinut ja juoksuttanut totesi vain "thank you" ja seuraava kehään. Ei siinä sitten kuin tunkemaan uudelleen kehään Risun yksilö arvostelun jälkeen. Tässäkin kohti Linda kävi vielä tarkistamassa turkkien laadut ja laittoi meidät juoksemaan kehää ympäri. Lopulta Linda ilmoitti Risun olevan ROP ja Dieselin VSP.

Dieselin tuloksena siis VSP N-SERT CACIB ja LIETTUAN VOITTAJA 2019 - titteli. Jes!


High Volts Miss Messy ja Elopellon Johan Pomppas

Kehän jälkeen lenkkeiltiin taas tovi, ja mä lähdin metsästämään matoleimoja, ne kun sai hakea vain klo 15. Kun passit oli kunnossa kävimme T:n kanssa tutustumassa Vilnan TV-torniin, josta pääsi katselemaam maisemia 160 metrin korkeudesta.



Sunnuntai 10.3. kisattiin "Vilnius Cup 2019" ja tuomarina toimi liettualainen Livija Zizevskè. Mulla onkin viime vuodelta Kaunasista kuva, kun Dieselistä otettiin ROP-J ja ROP-kuvaa ja Livija pyysi päästä mukaan kuvaan :) Mielipiteeni Livijasta oli oikein positiivinen, sillä vuosi sitten hän oli oikein mukava ja positiivinen kehässä, ja hänen silmänsä suorastaan syttyivät, kun Diesel asteli kehään. Toivoin etukäteen, että tällä reissulla vähintään Livija tykkäisi Dieselistä ja saisimme N-SERTin sekä CACIBin.

Eikä Livija tuottanut pettymystä! Yksilö arvostelun jälkeen Livija kätteli sanoen "excellent" ja jäimme odottamaan Risun yksilöarvostelun päättymistä. Diesel liikkui tänään kehässä todella kivasti, oma tuntuma oli, että sen esiintyminen oli tänään parempaa kuin kahtena aiempana päivänä :) ei silti auttanut, Risu teki hattutempun ja oli kolmannen kerran ROP ja Diesel täten VSP.

Elopellon Johan Pomppas

Kolme näyttelyä, kolme kertaa VSP, CACIB ja N-SERT. Täytyy olla tyytyväinen <3 mun pieni poikani on oikeutettu hakemaan ensimmäistä aikuisten valion arvoaan alle 2-vuoden iässä! Tämän reissun myötä Diesel saa lisätä tittelirimpsuunsa siis lyhenteet LTV-19 ja LT MVA.

Kehän jälkeen lähdimme kotimatkalle. Sunnuntaina ajeltiin noin 4.5 tunnin matka, Riikasta ohi vähän lähemmäs Viron rajaa. Ajokeli ei ollut aivan yhtä mukava kuin tullessa, sillä vettä ja räntää sateli hyvän matkaa tämän päiväisestä ajorupeamasta ja loppumatkasta rupesi pientareille kertymään lunta.

Majoituspaikkana toimi tällä kertaa Mezupes, jossa meillä oli kahdestaan käytössä tilat, joihin olisi majoittanut vähintään viisi henkeä. Löytyi suihku ja keittiö, ja paikka oli muutoinkin kaikin puolin oikein mukava. Isäntäväki asuu ymmärtääkseni yläkerrassa, ja tämä alakerta on sitten reissaajien käytössä. Rauhallinen pihapiiri, huokea hinta ja koira ystävällisyys olivat kyllä aivan omaa luokkaansa. Tää paikka täytyy painaa mieleen mahdollista myöhempää tarvetta varten!



Maanataina jatkettiin matkaa jo klo 8.00, jotta ehdittiin Tallinnasta klo 13.30 lähtevään laivaan. Satamassa oltiin tarkoituksella ajoissa ja käytettiin Diesel ja Demi vielä pissalla, jotta Suomen päässä voitiin sitten ajella kotiin asti ilman sen suurempia pysähdyksiä.

Nyt on näyttelyvuosi avattu, ja seuraavan kerran ollaankin sitten Dieselin ja Saden voimin kehässä 31.3. Lahti KV:ssa.