Sivut

29. syyskuuta 2015

Käärisinkö koirani kuplamuoviin?

Alan olla hyvin vakuuttunut siitä, että käärin Boltin kuplamuoviin ja kiellän kaiken liikkumisen. Saden kanssa ei ole ikinä ollut ongelmia (koputtaa puuta), eikä sen kanssa ole tarvinut pelätä. Boltin kanssa pelko alkaa olla arkipäivää, minkä vuoksi hetkittäin turhauttaa ja kovasti.

Tällä kertaa kaikki lähti liikkeelle taas viattomasta kätköily-reissusta. Meitä oli siis kolme kaksijalkaista ja nelijalkaisia mukana oli neljä kappaletta. Kaikki meni hyvin, ja koiruudet nauttivat. Takaisin päin palaillessa aloin kuitenkin kiinnittämään huomiota, että Bolt ontui oikeaa etujalkaansa.

Kotiin kun päästiin pikku-ukko nukkui tyytyväisenä monta tuntia. Ja isännän kotiutuessa, Bolt nosti vain päätään kuin odottaen, että H saapuisi Boltin luokse moikkaamaan. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut Bolt kömpi vaivalloisesti ylös ja lähti todella voimakkaasti ontuen H:ta moikkaamaan. Muutamaa tuntia myöhemmin B ei enää päässyt kävelemään neljän metrin matkaa vesikulholle.

Ongelma tuntui olevan oikeassa kyynärässä. Siinä tuntui ikäänkuin napsunaa, kun tassua suoristi ja koukisti. Myös ääriliikkeet tuntuivat tekevän kovasti kipeää. Kylmäsimme tassua ja toivoimme levon tekevän tehtävänsä.

Sunnuntaina oli vuorossa mh-luonnekuvaus. Kovasti hirvitti, miten sen kanssa käy, kun Bolt ontui. Paikalle kuitenkin mentiin, sillä kovasti toivoin ongelman olevan lihaksessa ja koiraa hieman liikuttamalla saataisiin lihas vetreytymään ja kävelykin kulkemaan. No toisin kävi. Mitä enemmän Bolt otti askelia, sitä enemmän se ontui. Näin ollen jouduimme myös keskeytämään mh-luonnekuvauksen.

Samana iltana soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kysyin kannataisiko meidän tulla näyttämään tassua vai varaanko ajan vasta maanantaille. Vastaus oli, että he antaisivat vain kipulääkettä ja pyytäisivät maanantaina saapumaan uudelleen. Näinpä kaivoin lääkelaukustamme Boltille annoksen kipulääkettä ja Bolt lepoon.

Maanantai aamuna jo epäröin koko lääkärireissun tarpeellisuutta. Bolt kevensi edelleen oikeaa etutassuaan, mutta varsinaista ontumista ei enää ollut havaittavissa. En tietenkään sitä montaa askelta kävelyttänytkään eli en nähnyt, mitä rasitus sille tekisi..

Lääkärille kuitenkin suunnattiin, sillä edellisenä iltana olin varannut ajan Lampisen Pipsalle, jolla olemme aiemminkin käyneet ja joka on erikoistunut ontumisiin. Pipsa kokeili kovin tarkasti Boltin etutassut läpi. Väänteli ja käänteli, jonka jälkeen hän totesi ettei vika ainakaan luissa ole. Lisäksi kun tassut on kuvattu epävirralisesti viime kesänä, hän ei näe syytä kuvata tassuja nyt. Ongelma tuntui olevan oikean kyynärän yläpuolella olevassa lihaksessa, joka oli huomattavasti kovempi kuin vasemmalla puolella. Lisäksi kun yksi annos kipulääkettä oli tehnyt jo niin paljon, oli hänen mielestään syytä olettaa, että lihaksessa on venähdys.

Ja kovin oikealta tuo diagnoosi nyt tuntuukin. Saimme mukaan viikon kipulääkekuurin, ohjeeksi viikon verran pelkkää remmilenkkiä ja varuiksi reseptin kipulääkkeeseen, koska Bolt tuntuu olevan niin tapaturma-altis. Mukavaa, kun joku muukin huomasi ;) Ja nyt kun ei tarvitse tällä erää enää tuota pikku-ukkoa stressata alkaa päänsärkykin helpottaa :)

Eli nyt alkaa elämä taas voittaa. Varsinkin, kun illalla saadaa Sade kotiin juoksuhoidosta ja lokakuussa onkin sitten kolmena viikonloppuna agikisat ja kuun viimeisenä lauantaina rally-tokon piirinmestaruuskisat, ja yllätyksekseni löysimme Saden kanssa itsemme seuran joukkueesta :) Ensi viikolla alkaa taas pyöriä agilityt, Boltille on laitettu haku talvikaudeksi toko-ryhmään ja pian jatketaan (jo torstaina!) omatoimisia tokotreenejä schapejengillä :)

PAIM-T U & hierontaa

Noniin, niin kuin otsikkokin jo kertoo, ei mennyt taipparit niin kuin olin toivonut. Ensimmäisellä kerrallahan tuomarina toiminut Sinikka kävi Bolttia komentamassa, ja tämä tapahtuma oli jäänyt aivan liian vahvasti Boltin mieleen. Sinikka kun avasi kokeessa suunsa, Bolt istui mun viereen ja kieltäytyi tekemästä enää mitään. Meidän remmirähjä ei reagoinut ohi käveleviin koiriin, pujotteli täysin hiljaa muiden ohi. Tämä samainen ihmisistä pitävä yksilö myös piiloutui mun selkäni taakse, kun Sinikka tuli moikkaamaan.

Ja lampaille kun päästiin Bolt iski pyllynsä aidan viereen eikä suostunut liikkumaan. Kerrankohan se kiersi aitauksen ympäri, kuin oikein tsemppasin (ja Sinikka säikytti sen aidan vierestä), mutta muuten Bolt kieltäytyi täysin tekemästä mitään. Vilkuili vain Sinikkaa kuin sanoen: "mä en tee mitään, kun sä oot täällä". Että semmonen taippari. Lauantaina suoraan sanottuna v**utti aika paljon. Onneksi mukana oli loistavaa seuraa, 5 iloista koiraa, hyvää ruokaa ja juomaa. Vietettiin siis mukava ilta porukalla mökkeillen ja saunoen, jolloin saatiin myös mun v**utukseni katoamaan.

Härdellin Buttercup suoritti hienosti taipparit läpi ja sai luvan käyttää nimensä edessä koulutustunnusta PAIM-T. Onnea!

Reissusta kotiuduttiin sunnuntai-iltana, kun ensin käytiin matkalla keräämässä muutama geokätkö. Sade jatkoi matkaansa vielä illalla Lahteen juoksuhoitoon, ja Bolt jäi kotiin ainoaksi koiraksi. Onneksi Bolt saa kuitenkin pian helpotusta elämäänsä, kun Tara saapuu sille seuraksi :)

Boltilla oli tiistai-iltana taas hieronta. Ennalta hieman pelkäsin, missä kunnossa sen lihakset olisivat, sillä edelliset 1½ viikkoa on menty pitkin metsiä, tehty pitkä agilityrata ja elämä on ollut muutoinkin kiireistä. Helpotuksekseni kuitenkin tilanne oli paljon parempi kuin olisi voinut olla. Takareidet alkavat olla jämäkät, ja treenit ovat menneet perille. Vasen SI ei aivan ollut lukossa, mutta kovasti sitä sai pyöritellä ennen kuin se oli "normaali". Nyt kun takapäätä on saatu aktivoitua, on myös keskikroppa alkanut aktivoitua. Ja tämän seurauksena selkärankaa ympäröivät lihakset tuntuivat jo paljon selkeämpinä. Eli suunta on ollut vahvasti eteenpäin!

Kovasti saatiin edelleen ohjeeksi juoksuttaa Bolttia ympyrällä (saataisiin tasattua vasemman ja oikean puolieroa), jatkaa venytyksiä, houkutella Bolttia venyttämään itseään eteenpäin sen ollessa makuullaan (liikettä SI-niveliin), heitellä nameja etutassujen eteen ja taakse (koira venyttää itse itseään), peruutella, opettaa koira nostamaan etutassuja ylös istuessaan, istu-maahan-seiso -jumpata ja nostella etu- ja takatassuja ristiin koiran seistessä. Myös hyppytekniikka-treeniä, jotta meidän pikku-maksin tekniikka saadaan kuntoon. Nyt Bolt hyppää kovin esteet kovin "löysän oloisesti". Se ei siis käytä takapäänsä potentiaalia hyppyihin.

16. syyskuuta 2015

Seuran mestikset

Maanatai-iltana kilpailtiin Ylöjärvellä seuran mestiksissä. Saden starttaaminen oli itsestään selvyys, mutta otinpa Boltinkin mukaan ja ukko pääsi starttaamaan putkiluokkaan. Hyvä paikka treenata itsehillintää, kun ympärillä on vieraita koiria ja silti pitää keskittyä.

Bolt on siis ollut kesän tauolla agilitystä ja saanut nyt ehkä neljät treenit alle ennen maanantain starttia. Treeneissä Bolt saa vielä paljon palkkaa, eli vaadin siltä noin 4 estettä, jonka jälkeen on palkka. Hankalammissa paikoissa palkka voi hyvin tulla jo kahden esteen jälkeen. Maanantaina oli kuitenkin huimat 22 estettä ennen kuin palkka odotti maalissa.

Ennakkoon jännitin eniten sitä, pysyykö Bolt radalla vai vievätkö häiriöt voiton. Mutta vielä mitä, enemmän pitäisi vaan luottaa tohon mun pikku-ukkoon, on se vaan niin mahtava <3 Jätin Boltin lähtöön odottamaan radalle kutsumista. Selän takana oli vieraita koiria, eli monta syytä olla jäämättä paikkaan. Kiltisti äijä kuitenkin paikallaan pysyi eikä edes vilkuillut taakseen. Ja luvan saatuaan se ampaisi radalle. Esteet olivat noin 10 cm korkuisia, sillä sen korkeampia ei olla nyt muutoinkaan tehty eikä tehdä ennen kuin saadaan enemmän hyppytekniikkatreenejä alle.

Alkurata meni ehkä hieman viritellessä Bolttia. Putkiin oli hankala osua, tehtiin aina pieni lenkki ennen kuin se putken suu löytyi ja vauhti ei ollut parasta. Noin puolivälissä rataa Bolt kuitenkin syttyi ja loppu rata meni suorastaan näytöstyylillä. Tuomarina ollut Pirisjoen Ville totesikin mulle kesken radan, että "nyt se kulkee". Ja niinhän se kulki! Sen jälkeen haki hienosti putket ja tuli juuri sinne, minne ohjasin.

Myönnettäköön, että itsekin olin alkuradalla hieman hukassa. Hypyltä 8 ohjasin suoraan putkeen 12 ennen kuin muistin minne rata jatkui. No, pikku juttuja ;) Meille tärkeintä tässä startissa oli se, että Bolt pysyi radalla ja teki töitä! Ja voi sitä pientä, kun maalissa odotti namit ja mä rapsuttelin. Ei tiennyt pieni mies mitenpäin olisi ollut. Siinä kohti ei häirinnyt yhtään vaikka paikalla oli muitakin koiria. Oon mä vaan niin ylpeä tosta mun pikkuisestani <3

Ja tämä ilo taisi kuulua mun äänestä, kun Bolttia kehuin. Saatiin nimittäin Demikin hakemaan kehuja ja sen sijaan, että neiti olisi mennyt radalle :D Nopeasti Demi kuitenkin lähti starttaamaan radalle, kun Maria ei lähtrenytkään Demiä hakemaan vaan menikin suoraan radalle.

Sade pääsi starttaamaan vasta yhdeksän aikaan, jolloin oli todella pimeää. Ville oli tehnyt kilpailevillekin mukavat ja liikkuvat radat, eikä radalla olisi pitänyt olla mitään aivan mahdottoman hankalaa. Vaan toisinpa kävi :)


Radan alussa oli siis hypyltä meno aina putken kauempaan päähän. Tätä mietin ennen rataa, että pitää selvästi pyytää Sadea, jotta tulee ohi putken väärästä päästä. Niinpä mä odotin, katsoin ja pyysin, mutta Sade teki oman päätöksensä ja meni sekä putken 2 että putken 4 väärästä päästä. Ei auttanut vaikka kuinka yritin katsoa koiraa, odottaa ja pyytää - koira oli putken väärässä päässä. Loppu rata olikin sitten suhteellisen nätti, joskin hitusen hidas. Kepit haki todella nätisti ja pujotteli varmasti (ja harvinaisen vauhdikkaasti!). Puomin alastulo oli ruma eikä pysähdytty. Etukäteen meinasin, että olisin vienyt namin alastulolle, mutta eihän se olisi siellä pimeässä namiaan löytänyt. Mun olisi myös pitänyt vaatia teemään kontakti uusiksi, mutta mutta.. Se olisi pitänyt tajuta tehdä siinä hetkessä.¨

A:lla oli nätit kontaktit ja hienosti Sade haki putket, vaikka puomin alla oleva putki jäi niin varjoon etten ollut varma hahmottaako neiti putken suuta ollenkaan. Eli ilman alkusähellystä ja puomin alastulokontaktia, rata olisi ollut oikein loistava :)

Mestiksissä edusti meidän lisäksemme myös muita schapeja; ihanat Demi ja Disa olivat tulleet Marian kanssa ottamaan ensimmäiset strattinsa. Demi starttasi Boltin perään putkiluokassa ja Disa mölliluokassa. Hienosti tytöt hoitivat ensimmäiset starttinsa ja Demi sijoittui lopulta kolmanneksi. Onnea! :)

11. syyskuuta 2015

Allergiaako?

Ja jottei elämä kävisi liian helpoksi, niin nyt mua pohdituttaa onko Bolt allerginen jollekin ruoka-aineelle. Mahdollisesti possulle..

Saden silmät on aina rähmineet enemmän kuin perheemme muiden schapejen. Mutta koska rokotuksia yms hakiessa lääkärit eivät ole koskaan pitäneet sitä huolestuttavana, en ole tosissani edes miettinyt, että Sadella olisi mitään allergiaa. Bolt puolestaan rapsuttelee itseään mielestäni liian usein. Paljon useammin kuin Sade, Tara tai Topi esimerkiksi. Varsinkin turhautuessaan Bolt rapsuttelee takajalalla kylkiään seisten kolmella muulla tassulla. Osittain olen ajatellut, että tämä on oheistoiminto turhautumiselle, mutta takaraivossa on kuitenkin kummitellut ajatus, mitä jos Bolt onkin allerginen.

Bolt ja Sade söivät viikonloppuna possupaistia. Possupaistia syötiin myös tiistaina, jonka jälkeen huomasin Boltin korvien töhnivän ja toissailtana harjatessa löysin kainaloista punaiset laikut. Olisiko aika tehdä eliminaatiodietti? Vai jätetäänkö vain possu pois ruokavaliosta ja toivotaan parasta? Vai vaihdetaanko nappuloihin ja kärsitään suunnattoman kokoisista ulosteista, jotka mielestäni kielivät ruoan huonosta imeytymisestä?

Koska olen suhteellisen varma siitä, että possu on se, joka Bolttia kutittaa, aiheuttaa korvien töhnimistä ja punoitusta ihossa, en ole vakuuttunut, että tarvitsemme täydellistä eliminaatiodiettiä. Eli ruoaksi annettaisiin vain semmoisia aineita, joita Bolt ei ole ikinä aiemmin syönyt. Syteen tai saveen, pahemmaksi kutina tuskin muuttuu meidän kokeilullamme. Tai jos tilanne muuttuu pahemmaksi TAI ei lähde paranemaan, niin sitten mietitään tilannetta uusiksi.

Kävin siis keskiviikkona ostamassa kasan hevosta. Meillä ei mielestäni ole ikinä edes maistettu hevosta, joten lihana tämä osuisi hyvin ajatukseen "ei ole voitu edes altistua allergisoitumaan". Kasvikset puolestaan ovatkin hieman haasteellisempi. Tarkoituksenani on ollut tehdä Sadelle ja Boltille yrjölän puuroa runsaalla kasalla kasviksia ja sotkea sitä lihan sekaan. Niinpä kokeilemmekin nyt hevosta kera yrjölänpuuron ja kukkakaalin, parsakaalin, bataatin, porkkanan, kurkun ja kesäkurpitsan. Treeninameiksi paistoin hevosenlihaa ja leikkelin pieniksi paloiksi pusseihin, joista osa päätyi pakkaseen ja osa odottaa jääkaapissa seuraavia treenejä.

Jos olen oikein ymmärtänyt, kutinan ja muiden oireiden pitäisi kadota viimeistään 3 viikossa, olettaen, että yrjölän puuro tai mikään kasviksista ei Bolttia allergisoi. Nyt syödään siis 3 viikkoa aika yksipuolista ruokaa, jotta saataisiin kutinat pois. Jos tämä ei toimi, tehdään täydellinen eliminaatiodietti, mutta sitä ennen konsultoidaan jotakuta asiasta enemmän ymmärtävää. Nyt on kotona myös täyskielto ettei koirille anneta yhden yhtä juustopalaa tai nakinpalaa yms. Luita en kuitenkaan ole niiltä pois keräillyt, sillä niiden syöminen ei mielestäni ole Boltin kutinaa pahentanut. Mutta kohtahan sen näkee, lähteekö helpottamaan vai tiukennetaanko sallittuja ruoka-aineita.

Sade syö nyt tämän kokeilun ajan samaa ruokaa kuin Bolt, sillä en olisi pahoillani, jos Saden silmien rähmintä hieman vähenisi. Ja toisaalta, jos tarjolla on eri ruokia, ei meillä oikein onnistu ruokailut, kun pakko olisi päästä kaverin kupille..

Moni eliminaatiodietistä tietävä varmasti torjuu mun ajatukseni, sillä eliminaatiodietissä on tarkoitus, että koira saa vain ruoka-aineita, joita se ei ole ikinä ennen saanut. Ja kun oireet on saatu pois aletaan yksi ruoka-aine kerrallaan lisätä "vanhoja" ruoka-aineita takaisin ruokavalioon. Jos lisätty raaka-aine ei aiheuta oireita, niin lisätään aina parin viikon välein uusi raaka-aine kunnes löydetään se allergisoiva ja saadaan poistettua se kokonaan ruokavaliosta. Mun ajatukseni kuitenkin on, että koska olen melko varma siitä, mikä allergisoi, niin voin pitää kasvis (ja puuro) puolen ennallaan. Toki jos ajatukseni osoittautuu vääräksi, pitää ruokavaliota rukata uusiksi. Myös se, miksi tätä uskallan itse ruveta kokeilemaan on se, että koiran ruokinta ei voi olla eikä siitä saa tehdä sen vaikeampaa kuin ihmisen ruokinnasta.

Palautetta tästä meidän kokeilusta saa antaa, niin hyvässä kuin pahassakin. En aio ottaa nokkiini. Toivon vain, että tämä postaus herättää ajatuksia, niiden keskuudessa, ketkä mahdollisesti painivat samojen ajatusten kanssa.

P.S. Noin kolmen viikon päästä luvassa tietoa siitä, miten tämä meidän kokeilu on toiminut!

2. syyskuuta 2015

Missä mennään loman jälkeen

Huh, jopas on ollut taukoa päivittämisessä. Paljon jäänyt kaikkea kirjoittamatta, joten tehdäänpä semmoinen tiivis yhteenveto siitä, missä mennään.

Sade kävi Heinolassa starttaamassa 2 lähtöä agikisoissa. Agiradalla hukkasin koiran nanosekunniksi ja tuloksena Sade tuli ohi puomista (puuttui ohjaus, edes sanallisesti en estettä ohjannut). Eli tuloksena 5. Se mihin olen tyytyväinen on se, että me jopa liikuttiin radalla. Kakkosissa meidän suurimpana haasteena on ollut nopeus, ja useimmilla radoilla ollaan jääty n. 3 sekuntia ihanneajasta. Tällä radalla kuitenkin alitettiin ihanneaika!

Hyppyrata olikin sitten aivan fiasko. Alussa oli muuri, suoraan linjalla ja kovasti kuvittelin sinne ohjanneenikin, mutta Sade tuli ohi ja ehti putkeen ennen kuin sain tilanteen korjattua. Tästä siis hylly. Seuraava moka tulikin jo kahdella esteellä, joissa olisi pitänyt tehtä hieno "serpentiini". Hieman painostin liikaa ja menin Saden radalle jolloin se tulkitsi mun ohjaukseni takaakierroksi ja teki nätin takaakierron esteelle. Eipä mitään, Sade teki juuri kuten ohjasinkin.. Viimeinen ihmeellinen moka tapahtui loppusuoralla. Linjalla oli pussi, ja Sade tuli siitäkin ohi! Tästä radasta suivaantuneena aion jatkossa antaa sanalliset käskyt näille esteille, joita ei ihan joka treeneissä treenata. Nyt olen koittanut ohjata sanomatta erikseen jokaista estettä, avaan suuni lähinnä tiukoissa tai ansapaikoissa, mutta jatkossa annettanee sanallinen käsky myös näille harvinaisemmille esteille.

Tässä Heinolan kisojen (16.8.-15) A ja B rata:



Jossain kohti kesää Sade kävi ottamassa myös rally-startin ALOssa. Tuloksena hyväksytty, joskin hurjat 7 pistettä menetettiin, koska annoin hihnan kiristyä! Huh, enkähän edes miettinyt kuin juuri ennen kehää, että pidä hihna löysänä.. No, pisteet riitti silti tulokseen :)

Lomaan mahtui myös veneajelua, mikä ei ihan ollut Boltin juttu. Moottorin ääni taisi saada sen korvat kutiamaan pään pudistelusta päätellen. Pikku-ukko kaivautui veneen kyydissä syliini, missä se kyyhötti koko reissun ajan. Sade puolestaan tuijotteli tyrskyjä, nuuski ilmaa ja selvästi nautti matkustamisestamme :)

Kävimmepä 5 päivän asuntoauto reissullakin. Koiruudet matkustivat takana sohvalla turvavöissä. Boltin painajainen siis joutua valjaisiin matkustamaan. Se istuikin suurimman osan matkasta selkä menosuuntaan ja tuijotti takasinää. Osan matkasta se myös piti tälläistä konserttia:


Koska emme jaksaneet koko matkaa kuunnella tätä konserttia, iskimme hetkittäin Saden repsikan paikalle vöihin ja mä istuin Boltin kanssa takana. Tällöin se taas käpertyi syliini, missä oli ilmeisen hyvä matkustaa.

Loman aikana yritettiin myös kovasti treenata Boltin takapäätä. Sade ja Bolt juotuivatkin siis useaan otteeseen uimaan, ja tehtiin me mm. istu-maahan-seiso -treenejäkin. Bolt veti myös kuurin tulehduskipulääkettä sekä relaxantteja, ja kävi hierojalla. Hieroja totesi, että kyllä takaraajoissa jo huomaa, että treeniä on tehty! Eli Boltille (miksei toki myös Sadellekin) lisää takapäätreeniä ja kerran kuussa hierontaa, niin eiköhän se vielä kuntoon saada<3

Heikon takapään ja ponnettoman askelluksen vuoksi emme ole aikeissa kiertää tänä vuonna enää näyttelyitä. Loppu vuosi treenataan ja vahvistetaan lihaksistoa ja näyttelyihin suunnataan sitten taas vuoden vaihteen jälkeen, jolloin ravikin on toivoakseni sen näköistä, kun sen kuuluukin olla. Viime näyttelyissä saimme siis huomautusta jo siitä, että Bolt köyristää liikkuessaan selkäänsä, joten turha viedä huonosti liikkuvaa koiraa näyttelyihin.

Se, mitä me kaivattaisiin nyt kuitenkin kovasti olisi meidän toko-treenit! Mulla on käsissäni kuin toinen koira, nyt kun Bolt voi huomattavasti paremmin. Se haluaa tehdä töitä sen pelkän haahuilun sijaan. Kaksi kertaa olen sen nyt päästänyt agikentällekin, ja meno on ollut jotain aivan muuta kuin alkukesästä. Mitään isoa emme ole vielä kentällä tehneet, jottei selkä vetäisi heti uudestaan jumiin, mutta jotain pientä kumminkin. Rimat olen ottanut nyt kokonaan pois, eli hyppyjä ei ole tullut, vaan enemmän on keskitytty helppoihin ohjauskuvioihin. Myöskään keppejä en ole vielä päästänyt tekemään. Kepit tarvitsee aloittaa varmaan muutenkin aivan alusta, kun niiden kanssa oltiin vielä niin vaiheessa, kun Bolt jäi agitauolle.

Mutta takaisin siihen tokoon! Paljon enemmän oli tarkoitus tokoilla lomalla, kuin nyt tuli tehtyä. Mä niin kaipaisin niitä viikottaisia treenejä, missä joku kertoo, mitä tehdään ennen seuraavia treenejä. Ja jeesii meitä eteenpäin noista meidän ongelmakohdista! Kapulan kanssa on menty yhtä alamäkeä Boltin kanssa, eikä Saden tai Boltin kanssa olla oikein edistytty perusasennossakaan. Käsiavusta oon päässyt, mutta nyt se apu muuttui kevyeksi hihnalla annettavaksi pakotteeksi. Millä mä pääsen siitä eroon? Mirva, paras palata pitämään meille treenejä! :D