Sivut

29. tammikuuta 2014

Vilinää 12 tassun voimin

Käytiin viime viikolla ensimmäistä kertaa jäällä juoksemassa nyt, kun viimein luotin siihen, että jää kantaa. Nappula nautti suunnattomasti meidän reissusta, joten meninpä sitten seuraavanakin aamuna aamulenkillä jäälle. Aamulenkille tosin unohdin laittaa neidolle ponnarin, joten pallonperässä juokseminen sai uuden haasteen, kun nappula ei kertakaikkiaan vaan nähnyt koko palloa..

Saatiin torstaina laumaamme vahvistusta nappulan siskosta sekä isoveikasta, jotka tulivat viikoksi kyläilemään. Tässä tämä meidän klaani lähdössä ulkoilemaan, vaikkakin ulkona oli -21 astetta.. Hrr!

Ja jotta kyseisen klaanin kanssa jaksaa lenkkeillä pitää koirien muonittamisen lisäksi pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Useiden vuosien tonnikalan syömättömyyden jälkeen uskaltauduin tekemään lounaaksi tonnikalasalaatin, joka osottautuikin erittäin maukkaaksi sekä täyttäväksi. Suosittelen! :)

Klaanin muonitushan meinasi ennakkoon aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä sisko ja veikka barffaavavat kyllä, mutta veikka varsinkin on hyvin rajoittunut huolimansa ruoan suhteen. Niinpä me sitten otettiin lautaselle tutut maut, joiden sekaan en kuitenkaan malttanut olla sotkematta pakkasesta kasvismössöä, raejuustoa, broilerin siipiä (veikalle vain siitä nyhdettyjä paloja) sekä korvaamalla muutaman aterian luulla. Eikä edes rustoluulla, sitä sitähän minulla ei nyt sattunut pakkasessa olemaan, vaikka tiedän, että sen nämä karvanaamat olisivat jopa kelpuuttaneet, joten ihan kovalla luulla mentiin. Ja kas, mitä tapahtuikaan! Veikka, kenen luulin jättävän luunsa koskematta söi luuta kuin maailman parasta herkkua. Oman luun loputtua meinasipa hän mennä viemään tyttöstenkin luut :D Ja kun vielä epäilin...

Osoittipa veikka mun muutkin epäilyt taas aivan perättömiksi. Herralla on siis ikää jo 10½ vuotta, joten hieman epäilin, että näinköhän pääsemme lenkin loppuun asti ilman linkuttelua. Kävimme siis eilen illalla juoksemassa 6,5 km, mistä olin jo varautunut oikaisemaan lopun matkaa, jos vanha herra rupeaa linkuttelemaan. Ja pyh, sanon minä! Ukko innostui ihan tosissaan pistelemään tassua toisen eteen ja hetkittäin ravi muuttui laukaksi, kun herra yritti saada meihin kaksijalkaisiin lisää vauhtia. Ja tästäkös vasta tyttöset innostuivat. Ei siitä nätisti hihnassa kulkemisesta meinannut tulla mitään, kun 12 tassun voimin yritettiin saada porukkaan lisää vauhtia.

Tänään pitääkin ratkaista millä kombolla ulkoillaan. Mies on töissä, joten koirien ulkoilutus on minun vastuullani. Tossa porukassa on vaan jo sen verran voimaa, etten ole täysin vakuuttunut siitä, että lähden niitä kaikkia kerralla ulkoiluttamaan. Eihän siinä, jos voisin olla varma ettemme tapaa muita koiria lenkillä, niin porukka kulkisi hyvin mallikkaasti. Mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuitenkin törmäämme koiruuteen jos toiseenkin, joten meno menee aivan päättömäksi. Porukassa tyhmyys tiivistyy - kirjaimellisesti. 

Säälittää vain käyttää tytöt ja vanha herra erikseen, sillä nauttivat toistensa seurasta lenkillä niin suunnattomasti ja kotiovella saan vain petettyjä katseita, jos joku joutuu jäämään kotiin... No katsotaan, mihin päädytään tänään :)

3. tammikuuta 2014

Barf pitää pintansa neidon ruokana

Hetkittäin meinaa loppua usko raakaruokintaan. Barfista on ristiriitaisia kirjoituksia netti pullollaan ja omaa kokemusta tuosta ei ole kuin vasta puolisen vuotta. Neito sairasti korvatulehduksen (kummassakin korvassa) hieman ennen joulua ja ristiriitaisten fiilisten vuoksi epäilin jo ravinnon olevan osa syy tulehdukseen. Nyt sitten katsellaan ja kuulostellaan lähtevätkö tulehdukset uusimaan vai selvittiinkö tuolla yhdellä, mikä voi selittyä jo ihan sillä, että neito edustaa luppakorvaisia rotuja.

Ruokahalu meinaa olla edelleen vähän vaihtelevaista ja esimerkiksi broilerin siivet menevät hyvällä ruokahalulla mutta sitten nuo "mössöt" meinaavat vähän tökkiä. Mössöihin lukeutuvat kaikki jauhetut lihat, kasvikset ja kaikki muu, mikä ei ole selkeästi kiinteää. Tästä mössö-inhosta huolimatta tein tänään satsin kasvimössöä pakkaseen, jotta saa neidolle myös kuituja.

Uutena kokeiluna tuli mukaan maitohyappobakteerit. Nappulan silmät rähmivät paljon (tehneet tätä pennusta asti ja pesemässä saa olla päivittäin) ja osasyynä on luullakseni tuo tavallista runsaampi otsatukka, joka taitaa hieman hautoa silmiä. Ponnaria pitäessä puolestaan silmät alkavat punoittaa, joten kultainen keskitie on edelleen hakusessa :D Niin, mutta ne maitohappobakteerit. Ilmeisesti osa käyttää maitohappobakteereja juuri silmien rähmimisen vähentämiseen ja ajattelin kokeilla itsekkin samaa.. Saa nähdä kuinka meidän käy :)

Muutoin meidän barffaus on sujunut ongelmitta. Tosin nappulat kelpaavat edelleen eli ainakaan mitään nirsoilua tuota kuivamuonaa kohtaan ei ole tullut, vaikka osa barffaajista sitä mainostaakin. Nappulan ruokalistalla on siis tällä hetkellä lohta, maksaa, broilerin siipiä, sikanautajauhelihaa, vaihdellen poroa, kalkkunaa sekä muita elämiä sen mukaan, mitä sattuu milloinkin kaupasta käteen.

Pääsiäisen korvilla nappula saakin sitten seurakseen toisen karviaisen. Eipähän juuri tarvitse olla itsekseen kotona tämän jälkeen, vaikka me kaksijalkaiset oltaisiinkin töissä :)