Mh-luonnekuvaus

Käytiin Dieselin kanssa viikonloppuna Heinolan perämetsissä MH-luonnekuvauksessa. Diesel suoritti koko luonnekuvauksen positiivisella asenteella ja hyvin itsensä näköisesti. Yllätyksiä ei oikeastaan tullut juuri suuntaan eikä toiseen, vahvisti vain omaa käsitystäni siitä, millainen Diesel on.

Kuvaajina toimivat Heidi Kaatiala ja Anna Aaltonen. Alla hieman eriteltynä eri osioita, Dieselin käyttäytymistä sekä saatuja ”arvosanoja”.

Ensimmäisenä osiona oli Kontakti, suluissa Dieselin arvosanan perässä on Kennelliiton MH-työryhmän laatiman MH-luonnekuvauksen rotuprofiilin mukainen schapejen arvosana. Schapejen arvosanan selitys on suluissa Dieselin saaman arvosanan selityksen alapuolella. Schapejen arvosanat mukana, jotta pääsee helposti suorittamaan pientä vertailua.

Kävelimme Dieselin kanssa reippaasti yleisön ympäri ja tuomarin luokse. Yleisöä kohtaan Diesel ei osoittanut mielenkiintoa, kuvaajaan Diesel otti kontaktia. Yllättävän hyvin Diesel lähti kuvaajan mukaan, olisin kuvitellut, että olisi voinut enemmän katsella peräänsä, kun mä jäin seisomaan paikoilleni. Ei se kuvaaja kyllä Dieseliä sen enempää kiinnostanut. Seisoi myös kiltisti käsiteltävänä, kun kuvaaja koplasi läpi, mutta ei innostunut hommasta sen enempää.

1a KONTAKTI Tervehtiminen 4 (4)

     Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b KONTAKTI Yhteistyö 3 (4)

     Lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut testinjohtajasta

     (Lähtee mukaan halukkaasti. Kiinnostuu testinjohtajasta)

1c KONTAKTI Käsittely 3 (4)

     Hyväksyy käsittelyn

     (Hyväksyy ja vastaa kontaktilla)

Seuraavaksi ruvettiin leikkimään testinjärjestäjän lelulla. Epämääräinen letkunpätkä, mikä ei leluna houkuttele kyllä varmasti ketään. Lelua vedettiin pari kertaa maata pitkin, minkä jälkeen heitin lelun kuvaajalle. Kuvaaja heitti lelun takaisin minulle, minä kuvaajalle ja kuvaaja sitten maahan. Diesel juoksi kyllä lelun perässä ja säntäsi lelulle sen lentäessä maahan, mutta pientä haistelua enempää lelu ei sitten kuitenkaan houkutellut. Sama toistettiin ja Diesel toisti saman käyttäytymisen. Lopuksi kuvaaja otti lelun ja heilutteli sitä koittaen saada Dieselin leikkimään. Diesel vain katseli, että siinähän heilut. Diesel leikkii kyllä mielellään vetoleikkejä, mutta leikit tapahtuu mun kanssani tai edes omalla lelulla leikittäjän ollessa innostavampi. Nyt kun leikittäminen tapahtui pelkällä liikkeelle ja vieraan ihmisen toimesta, ei homma innostanut.

2a LEIKKI-1 Leikkihalu 3 (4 tai 3)

     Aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii

     (Aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti)

2b LEIKKI-1 Tarttuminen 2 (3)

     Ei tartu, nuuskii esinettä

     (Tarttuu viiveellä tai etuhampailla)

2c LEIKKI-1 Puruote ja taisteluhalu 1 (3)

     Ei tartu

     (Tarttuu, vetää vastaan mutta päästää ja tarttuu uudestaan. Vaihtoehto: näykkii)

Seuraavaksi siirryttiin vieheelle testaamaan takaa-ajoa. Siirryimme Dieselin kanssa lähemmäs viehettä, jolloin viehe lähti liikkeelle ja luvan saatuani päästin Dieselin pannasta irti. Diesel juoksi laiskasti ensimmäisen takaa-ajon, ja pysähtyi lelun pysähdyttyä. Viehe ei houkutellut niin paljoa, että Diesel olisi sitä käynyt katsomassa. Toiseen takaa-ajoon Diesel lähti reippaammin, mutta pysähtyi taas heti, kun vieheeltä loppui vauhti eikä käynyt viehettä katsomassa. Lopussa kun käytiin yhdessä viehe katsomassa, niin kurkkasi sen, mutta ei kiinnostunut sen enempää.

Myöskään treenihallilla kuollut lelu ei houkuttele Dieseliä. Heittäessäni lelun juoksee kyllä perään, mutta jos ei ole oikein kierroksilla, ei välttämättä käy lelua nostamassa ja jättää homman kesken jo ennen lelua. Tämä käyttäytyminen vieheellä oli hyvin vastaavaa, miten Diesel käyttäytyy muuallakin.

3a TAKAA-AJO 1.kerta 2 (3)

     Aloittaa, mutta keskeyttää

     (Aloittaa tai juoksee hitaasti, voi lisätä vauhtia. Seuraa koko matkan)

3b TARTTUMINEN 1.kerta 1 (2)

     Ei kiinnostu saaliista

     (Ei tartu, nuuskii saalista)

3cTAKAA-AJO 2. kerta 2 (3)

     Aloittaa, mutta keskeyttää

     (Aloittaa tai juoksee hiaasti, voi lisätä vauhtia. Seuraa koko matkan)

3d TARTTUMINEN 2.kerta 1 (2)

     Ei kiinnostu saaliista

     (Ei tartu, nuuskii saalista)

Aktiviteettitason mittaaminen oli se osio, jota jännitin ehkä eniten etukäteen. Dieselin vahvuus ei ole jäädä käskyttä, vaan se kaipaisi kovasti tekemistä, kun tekemään on lähdetty. Mun tehtävänäni oli siis seistä 3 minuuttia täysin passiivisena tuijotellen kaukaisuuteen. Tässä tarkkailtiin sitä, mitä Diesel touhuaa mun ollessa passiivinen. Nyt Diesel piehtaroi hieman lumessa, kuunteli lintuja ja hömpötteli omiaan. Muutamaa sekuntia ennen 3 minuutin ajan päättymistä Diesel istahti mun eteeni ja testasi saisiko se komentamalla muhun liikettä.

4 AKTIVITEETTITASO 3 (3)

     Tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen. Yksittäisiä aktiviteetteja.

Etäleikissä seisoimme Dieselin kanssa merkityssä paikassa ja melko kaukana meistä rupesi heilumaan hahmo. Diesel vilkasi hahmoa, mutta ei kyllä jäänyt sen enempää hahmoa katselemaan. Hetken heiluttuaan hahmo meni piiloon ja mä päästin Dieselin pannasta irti. Diesel meni muutaman askeleen eteenpäin, mutta jäi haistelemaan omiaan. Kun hahmo rupesi huutelemaan Dieseliä leikkimään, Diesel jäi kuuntelemaan, mutta seisoskeli vain paikallaan. Diesel jatkoi paikoillaan seisoskelua ja hahmon katselua, kun hahmo tuli piilostaan esiin ja jatkoi leikkiin kutsumista. Olisin ihmetellyt, jos Diesel olisi lähtenyt niin kauas katsomaan hahmoa, eli tässäkin Diesel käyttäytyi hyvin sen mukaisesti, miten sen oletin käyttäytyvän.

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 2 (3)

     Ei kiinnostu avustajasta

     (Kiinnostunut, seuraa avustajaa ilman taukoja.)

5b ETÄLEIKKIUhka/agressio 1 (1)

     Ei osoita uhkauselkeitä.

5c ETÄLEIKKIUteliaisuus 1 (2)

     Ei saavu avustajan luo.

     (Saapuu avustajan luo, kun hän on aktiivinen ”linjalla”.)

5d ETÄLEIKKILeikkihalu 1 (3)

     Ei osoita kiinnostusta.

     (Leikkii, voi tarttua varovaisesti, ei vedä.)

5e ETÄLEIKKIYhteistyö 1 (3)

     Ei osoita kiinnostusta.

     (On aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa.)

Seuraavana vuorossa oli yllätys. Tai pelotteluahan tämä enemmin oli. Kävelimme Dieselin kanssa keskellä tietä melko lyhyellä hihnalla, ja noin  puolenmetrin päässä meistä repästiin haalari maasta ylös. Diesel hypähti askeleen taaksepäin, katse kokoajan haalariin suunnattuna. Samalla päästin Dieselin hihnasta irti, ja Diesel kiersi haalarin sivulle, noin metrin päähän siitä, tuijotteli haalaria hetken ja kävi nuuhkaisemassa todeten sen vaarattomaksi. Tässä kohtaa testinkuvaajat jäivät arpomaan kävikö Diesel nuuhkaisemassa haalaria vaiko ei, joten mä menin vielä puolimatkaan haalaria sekä haalarin eteen ja lopulta kutsuin Dieseliä. Diesel kävi puunjuuressa kusella, ja hömpötteli omiaan, sillä sehän oli jo todennut haalarin vaarattomaksi. Kyllä se toki sitten mun luokseni tuli, kun kutsuin. Jälkikäteen kuvaajat sitten sanoivat, että kyllä se kävi itse haalaria haistamassa.

Seuraavaksi testattiin jäikö Dieselille pelkotiloja säikäyttämisestä. Käveltiin siis haalarin vierestä, käytiin kääntymässä muutama metri sen takana ja käveltiin takaisin toiselta puolelta haalaria. Sama toistettiin vielä uudestaan. Kummallakaan kerralla Diesel ei reagoinut haalariin mitenkään, kulki vain häntä tötteröllä. On mulla hieno mies <3

6a YLLÄTYS Pelko 3 (3)

     Tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan

6b YLLÄTYS Puolustus/agressio 1 (1 tai 2)

     Ei osoita uhkauselkeitä

     (Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä)

6c YLLÄTYS Uteliaisuus 5 (3 tai 4)

     Menee haalarin luo ilman apua

     (Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä)

     (Menee haalarin luo, kun ohjaaja edennyt puolitiehen)

6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 1 (2)

     Ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä

     (Pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla)

6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (2)

     Ei osoita kiinnostusta

     (Pysähtyy. Haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla)

Ääniherkkyys testattiin kävelemällä pöydän viertä, ja yllättäen tuota aaltopeltipöytää pitkin ruvettiin vetämään ketjunpätkää ja kattilankantta, mitkä pitivät aivan kamalaa ääntä. Tätä Diesel säikähti ja säntäsi vahdilla eteenpäin. Äänen kuuluessa mä pysähdyin ja käännyin kohti pöytää, ja Diesel jäi katsomaan tilannetta ehkä noin 7 metrin päästä. Kun otin askeleen kohti pöytää Diesel lähti hölköttelemään takaisin ja kävi nuuhkaisemassa pöydän. Eli kiinnostunut oli, vaikka ensin säikähtikin.

Seuraavaksi testattiin taas jäljelle jääneet pelot kävelemällä pöydän vierestä merkitylle paikalle, kääntymällä ja kävelemällä takaisin. Sama toistettiin eikä Diesel väistänyt pöytää tai muuttanut tempoaan millään ohituksella. Ei siis jäänyt yhtään hirvittämään toi räminäpöytäkään!

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 5 (3)

     Pakenee enemmän kuin 5 metriä

     (Tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan)

7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 4 (4 tai 3)

     Menee laitteen luo, kun ohjaaja edennyt puolitiehen

     (Menee laitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä)

7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 1 (2)

     Ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä

     (Pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla)

7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (2)

     Ei osoita kiinnostusta

     (Pysähtyy. Haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla)

                                      

Aaveilla mä seisoskelin Dieselin kanssa keskellä pihaa, kun etuviistosta rupesi lähestymään kaksi valkoisiin kaapuihin pukeutunutta hahmoa, toinen etuoikealta ja toinen etuvasemmalta. Diesel haisteli pitkään omiaan, ja kun se aaveet bongasi se seuraili niitä katseellaan. Aaveet tulivat melko lähelle meitä, kääntyivät meistä poispäin ja tämän jälkeen sain luvan päästää irti hihnasta. Diesel katseli edelleen aaveita, joten mua pyydettiin ottamaan askel kohti vasemmanpuoleista aavetta. Samalla kun otin askeleen kohti aavetta, Diesel meni moikkaamaan aaveen. Otin aaveelta pois hupun ja siitä sitten siirryttiin poistamaan toisenkin aaveen huppu ja moikkimaan se. Eipä ne aaveetkaan oikeestaan poikaa pelottaneet.

8a AAVEET Puolustus/agressio 1 (2)

     Ei osoita uhkauselkeitä

     (Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä)

8b AAVEET Tarkkaavaisuus 3 (4 tai 5)

     Kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita. Pitkiä taukoja esim. Kumpaakin puolet ajasta tai koko matkan vain toista aavetta

     (Kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita. Lyhyempiä taukoja.)

     (Kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan.)

8c AAVEET Pelko 1 (2)

     Pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla

     (Pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla. Pientä välimatkanottoa.)

8d AAVEET Uteliaisuus 4 (4 tai 3)

     Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

     (Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä)

8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 4 (4 tai 3)

     Ottaa itse kontaktia avustajaan

     (Vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin)

Lopussa leikittiin taas samalla tavalla kuin alussa. Vedettiin lelua kaksi kertaa maata myöten, jonka jälkeen heitin lelun kuvaajalle, kuvaaja heitti lelun mulle, mä palautin kuvaajalle ja kuvaaja heitti lelun maahan. Diesel juoksi taas lelun perässä, kun se vaihtoi syliä, ja lensi maahan. Hetken Diesel haisteli lelua ja tarttui siihen sitten hampaillaan ja lähti kuljettamaan.

9a LEIKKI-2 Leikkihalu 3 (4 tai 3)

     Aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii

     (Aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti)

9b LEIKKI-2 Tarttuminen 3 (3)

     Tarttuu viiveellä tai etuhampailla

Tämän jälkeen mä jatkoin Dieselin kanssa lelulla vetoleikkiä, ja leikin tiimellyksessä ammuttiin kaksi laukausta. Diesel kyllä selkeästi rekisteröi laukaukset, mutta ne eivät leikkimistä häirinneet. Leikin loputtua mä piilotin lelun ja me käveltiin hieman lähemmäs paikkaa, josta laukaukset ammuttiin. Laukausten aikana mun piti olla täysin passiivinen, jotta nähtiin taas Deiselin reaktio ilman mun apuja tai vihjeitä siitä, miten pitäisi käyttäytyä. Kovasti ei kyllä poika laukauksia säpsähdellyt, vähän päätään käänsi.

10 AMPUMINEN 2 (3 tai 1)

     Vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana. Sen jälkeen välinpitämätön

     (Kohdistaa kiinostuksen laukauksia, yleisöä tms kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen)

     (Ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön.)

Kuvaaja sanoi Dieselin suorittaneen koko testin oikein positiivisella asenteella. Totesi myös olevan varmasti arjessa mukava koira, kun ei päätäpahkaa säntäile kaikkialle. Minkäänlaisia agressioita ei testissä myöskään nähty. Ampuminen laitettiin kakkoseksi, mutta kyllä tämä kuulemma kuitenkin on laukausvarma. Kuvaaja totesi vielä lopussa, että te ootte tainneet mennä ja tehdä yhdessä paljon kaikenlaista, sillä se paistoi meidän keskinäisestä suhteestamme :D

Jäi kyllä oikein kiva fiilis tästä kuvauksesta. Saatiin mustaa valkoiselle siitä, että tää poika on aivan huippu myös pääkopaltaan <3

Näyttelymatka Venäjälle ja RYP1 -sijoitus

Vuoden 2018 viimeisen näyttelyreissun kohdemaaksi valikoitui Venäjä, jossa järjestettiin Pihkovassa kaksi kaikkien rotujen näyttelyä saman päivänä. Ennen reissua harmaita hiuksia aiheutti passit, joita Posti piti hellässä huomassaan yli 10 päivää eikä edes jakanut perille vaikka kirjattuna kirjeenä lähetettiin. Passithan tarvitsi toimittaa matkanjärjestäjälle kimppaviisumin hakemista varten. Vielä viikko ennen reissua matkanjärjestäjä kyseli myös montako koiraa mulla onkaan lähdössä mukaan.. Hieman siis jännitin, päästäänkö tässä reissuun ollenkaan!

Joko mennään? 

Matkaan lähdettiin Miliamin kyydillä, sillä en rohjennut lähteä Venäjälle ilman sellaista reissuseuraa, joka olisi joskus Venäjällä käynyt. Hanna lähti mukaan reissuseuraksi ja koirista matkaan lähtivät Sade ja Diesel, Hannalta Pronssi ja Ella ja otimmepa kyytiin myös Marian Disan.

Matkaan lähdettiin perjantaina hyvissä ajoin, jotta saatiin koko meidän retkiseurue ajallaan Helsinkiin, josta nousimme Miliamin kyytiin. Mukaan tarvitsi ottaa omat metalihäkit bussiin, näyttelykamat, vähän vaihtovaatetta, ruokaa ja häkit näyttelypaikalle sekä niskatyyny ja peitto bussissa nukkumista varten.

Helsingistä pakattuamme tavarat ja koirat bussiin hyppäsimme laivaan, missä kävimme syömässä odotellessamme laivan saapumista Tallinnaan. En muuten ole ikinä ennen ollut noin keikkuvassa laivassa. Merenkäynti oli kovaa ja laivalla kuuluteltiinkin, että turhaa liikkumista olisi hyvä välttää ja jos on pakko käydä ulkona, niin merenkäynnin vuoksi kaiteista olisi hyvä pysytellä kaukana. Oli kyllä pitkät kaksi tuntia, vaikka olo ei äitynytkään aivan niin pahaksi kuin olisi voinut..

Tallinnasta sitten matka jatkui yöajona kohti Pihkovaa, missä näyttelyt pidettiin. Tallinnaan saapumisen jälkeen ajeltiin noin 20 minuutin matka huoltoasemalla, missä käytettiin koirat ulkona ja tavattiin eläinlääkäri, jolta saatiin passiin matoleimat sekä kuittaus kliinisestä tutkimuksesta, mikä on pakollinen Venäjälle mennessä. Seuraava pysähdys oli Tartossa, mitä seuraava pysähdys olikin sitten rajalla, kun tarkastettiin, että kaikki olivat hereillä ja matkanjohtaja keräsi koirien passit.

Rajalla mentiin ensin ulos Virosta, koirat autossa ja matkustajat kävellen tullin kautta. Seuraavaksi ajettiin lyhyt matka Venäjän rajalle, missä koirat matkustivat taas rajan yli autossa ja matkustajat tullin kautta. Meidän tarvitsi täytellä vielä joku lappunen rajanylitystä varten (toinen osa lapusta ylitystä varten ja toinen osa paluuta varten), ja meinasipa koirat päästä kuvattavaksi, kun eläinlääkäri tuli paikalle kameran kanssa. Kuvaamiselta kuitenkin säästyttiin ja päästiin melko sujuvasti tullista läpi. Pysähdyimme heti rajan jälkeen odottelemaan bussia numero 2 ja jalottelemaan koiria.

Myös kettu oli päässyt Viron rahan yli ja odotti vuoroaan Venäjän tulliin :D

Rajalta jatkettiin matkaa Pihkovaan pimeyden vallitessa. Itse ainakin torkuin tämän välin, eli maisemia ei tullut ihmeteltyä ollenkaan. Loppuyö vietettiin parkissa näyttelypaikalla ja aamulla kun herättiin olikin ihmettelemistä, että mihin sitä onkaan tultu. Näyttelyt pidettiin jonkun paikallisen lähiön koulun jumppasalissa. Alue oli melko karu, Suomessa kyseisen alueen talot olisivat luultavasti saaneet purkutuomiot. Talojen seinistä rapisi laastit, alueella kulki kolme kulkukoiraa ja näkymät olivat muutoinkin hieman erilaiset, kuin mihin Suomessa on totuttu.

Itse näyttelyt olivat tosiaan koulun jumppasalissa. Saliin oli mahdutettu kaksi kehää ja näyttelykansa sitten ahtautui kehien reunalle. Ihan liiaksi ei tilaa ollut, ja esimerkiksi koirien ulkoiluttaminen päivän aikana oli yhtä pujottelua väkijoukossa. Jostain syystä emme ulkoiluttaneet kaikkia viittä matkassamme ollutta koiraa kerralla.. :D 

Näyttelypaikan vessat olivat hieman kyseenalaiset, mutta oli kopeissa kuitenkin muutakin kuin reikä lattiassa! Posliinipöntöt siellä komeilivat, mutta mitään istuinrenkaita niissä ei ollut, ja vaikka olisi ollut, niihin tuskin olisi tehnyt mieli istua. Eli jos vessaan mieli se tiesi reisitreeniä. Aamulla nopeimmille riitti vessassa myös paperia, iltapäivästä paperia ei enää ollut missään. Käsienpesuun ei ollut tarjolla saippuaa, eli oli pärjättävä pelkällä juoksevalla vedellä.

Näyttelyluettelo olisi ollut näyttelyaamuna tarjolla netissä, mutta koska meille vinkattiin Venäjän kalliista netistä, emme pitäneet nettiä reissussa ollenkaan päällä vaan menimme torstaina ilmoitetun alustavan kehäjärjestyksen mukaan. Ei tosin näyttänyt olevan ihan niin jutiinsa, mikä rotu kehään meni milloinkin, ja menimmekin kehässä 1 tyrkylle, ja pääsimme kehään jo ennen varsinaisesti meidän vuoroamme.

Ensin kehään pääsivät kettarit Stefan Sinkon arvioitaviksi. Sinko oli ripeä mies, joka ei juuri koiriin koskenut. Pronssi ja Ella pääsivät rop-kehään, eli mä pääsin esittämään elämäni ensimmäistä kertaa kettaria. Rop-kehän perusteella päättelimme kummankin saaneen myös sertit, ja asia vahvistuikin, kun lopulta saimme arvostelut. SERTien myötä Pronssista sekä Ellasta tuli tuoreet Venäjän muotovaliot. Onnea Pronssi ja Ella!

Seuraavaksi vuorossa olivat sitten schapet venäläisen Olga Kosarevan arvioitavina. Diesel toteutti nimeään hieman liiankin kirjaimellisesti, ja jalat ei juuri maata ottaneet, kun herra pomppi menemään. Tuomari sanoikin jotain koiran liikkeestä, mitä en ihmettele, sillä se ei todellakaan kulkenut silleen, miten se kykenisi kulkemaan. Mitään kovin huonoa tuomari ei kuitenkaan Dieselistä löytänyt, sillä Diesel sai erin sekä JUNIOR-SERTin ja oli rotunsa paras juniori. Juniorisertin myötä Dieselisttä tuli uusi Venäjän juniorimuotovalio <3

Dieselin jälkeen kehään menivät Disa ja Sade. Likat kulkivat kumpikin oikein kivasta, Disa Hannan kanssa ja Sade mun kanssani. Tää tuomari oli muuten super tarkka hampaista ja tarkisti ettei p1 ja p2 hampaita uupunut. Handlerin tehtäväksi jäi esittää koiran hampaat niin, että tuomari näki haluamansa hampaat. Myös silmien löytäminen karvojen alta jäi handlerin vastuulle. Olgan tuomaroitavana Disa veti pidemmän korren ja jatkoi matkaansa Dieselin kanssa ROP-kehään. Disalle siis myös SERT ja näin ollen Disasta tuli uusi Venäjän muotovalio. Onnea Disa! ROP-kehässä Disa vei voiton, eli Disa jäi odottelemaan RYP-kehään pääsyä.

Kuva Hanna Palomäki 

Seuraavaksi sitten odoteltiin kehään 2 pääsyä. Ai juma mua hirvitti viedä Sade ja Diesel venäläisen Larisa Danilovichin syyniin. Kettarit eivät tulleet tästä kehästä ulos aivan yhtä voitokkaina kuin kehästä 1, joten tuomari ei todellakaan ollut mitään SA-automaatti. Lopulta kun kehään päästiin Diesel jaksoi jo keskittyä paremmin esiintymiseen ja kulki oikein mukavasti kehässä. Myös Larisa syynäsi hampaat todella tarkasti, ja juoksutettuani Dieseliä kerran kehän ympäri, Larisa pyysi juoksemaan kovempaa. Seuraava kierros sitten paineltiin, minkä jaloista lähti :D  Hyvä, että juostiin, sillä Diesel liikkuu kauniisti, kun sille päälle sattuu, ja nyt se kulki oikein kivasti mun kanssani. Tuomarikin tykkäsi, sillä palkitsi Dieselin SERTillä! Tää oli muuten samalla Dieselin ensiesiintyminen nuortenluokassa!

Dieselin jälkeen kehään pääsi Sade. Oltiin siis ennakkoon sovittu, että tytöistä kakkoskehään menee vain se, kumpi ei ekasta näyttelystä sertiä saanut. Sade esiintyi häntä heiluen ja kipitti minkä jaloistaan pääsi, kun yritin pitää yllä tuomarin toivomaa kovaa vauhtia. Larisa palkitsi myös Saden SERTillä, ja lähtiessäni hakemaan Dieseliä ROP-kehään kehäsihteeri kertoi minulle uroksen olevan ROP ja nartun VSP, eli kehään ei tarvitse enää tulla. Käyhän se näinkin :´D SERTin myötä Sadesta tuli siis tuore Venäjän muotovalio <3 Pääsinpä esittämään myös ihanan barbet Aatun, kun barbet-pojat pääsivät kisaamaan keskenään siitä kumpi on ROP. Olipa mukava uusi tuttavuus!

Kuva Hanna Palomäki 

Pakko oli hieman kilistellä, kun reissusta saatiin kaikki, mitä halusimme. Kotiin tuomisina meillä oli siis 4 uutta Venäjän muotovaliota ja 1 uusi Venäjän juniorimuotovalio! Diesel sai myös aikuisten sertin roikkumaan. 

Päivän lopuksi käytiin kummankin näyttelyn isot kehät. Liikkeelle lähdettin kehän 1 isoista kehistä ja Diesel pääsi ROP-juniorina junioreiden isoon kehään, missä lakujeni mukaan oli 26 koiraa. Tuomari poimi jatkoon 8 koiraa, ja mulla meinasi leuka loksahtaa, kun Diesel poimittiin kahdeksan parhaan koiran joukkoon. Sijoitusta ei kuitenkaan herunut, mutta olihan se nyt hienoa, että Diesel nostettiin isosta joukosta jatkoon! Vau :) 

Seuraavaksi esitin Disan RYP-kehässä, missä Disa esiintyi hienosti ollen lopulta RYP3! Täällä RYP ja BIS –kehissä palkittiin Suomessa totutun neljän sijaan kolme. Disa ei siis lähtenyt ollenkaan turhaan mukaan reissuun. Potinhan täydensi vielä Pronssi, joka oli ryhmän 3 RYP2!

Kehän 2 isoissa kehissä meidän jengiä edusti Diesel. Diesel kulki nätisti pitkällä askeleella ja malttoi seistä hienosti paikallaan, kun odoteltiin, että tuomari lähti porukkaa sijoittamaan. Mä en ole halailevaa tyyppiä, mutta pakko oli halata tuomaria, kun hän viittasi Dieselin RYP1-koiraksi! Siis VAU!!! Mun pikku-ukkoni <3 Päästiin siis vielä juoksemaan BIS-kehään, mutta tuolla ei enää sijoituttu. Esitin RYP-kehässä myös lyhytkarvaisen unkarinvizla Helmin, joka lähti mukavasti vieraan mukaan ja oli lopulta RYP2. Onnea Helmi!

Kuva Sari Tevalin

Isojen kehien jälkeen pakattiin pikaisesti kaikki tavarat bussiin ja lähdettiin kotimatkalle. Pysähdyttiin Venäjän puolella kauppakeskukseen, mutta sen verran oli ryytynyttä porukkaa, ettei kukaan tainnut jaksaa siellä pyöriä 90 minuuttia, mikä meille oli annettu ajaksi. Palasimme Hannankin kanssa bussille heti, kun kuski tuli ovet avaamaan ja käytiin päästämässä koirat jaloittelemaan.

Kauppakeskukselta ajeltiin sitten noin tunnin verran rajalle, missä huomattiin, että Venäjältä ei pois pääsekään aivan niin helposti kuin toivoisi. Jouduimme täyttämään jonkun lomakkeen, eikä meille aivan selvinnyt kuvittelivatko tullihenkilöt meidän ostaneen koirat Venäjältä vai miksi me lomaakkeet täytimme. Niissä kyseltiin koirien viralliset nimet, syntymäajat, painot, hankintahinnat, passinnumerot, tunnistusmerkinnät ja värit. Ja kaikki tiedot olisi pitänyt muistaa ulkoa. Voinen kertoa, että mun papereissa luki lähinnä koirien nimet ja hankintahinnat :D Osan porukasta passitkin oli jo leimattu, mutta heidät käskettiin takaisin täyttämään lomakkeita, eli ei näyttänyt tullihenkilöillekään olevan täysin selvää, mitä halusivat.

Aikamme vietimme tullissa, ja kun lopulta pääsimme portista läpi menimme bussille, missä eläinlääkäri kuvasi kaikki koirat läpi ja tarkisti sirus. Hämärässä bussissa räpsittiin kuvia salamalla, ja muutama lääkärin vieressä seisonut totesi, ettei kuvista edes nähnyt mitään. Eli meidän koirat on nyt sitten Venäjän tiedostoissa – tai sitten eivät ole, jos kuvista ei tosiaan ole saanut edes selvää. Oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kokemus, ja luojan kiitos meillä oli mukana venäjänkielentaitoinen, joka hoiti puhumisen ja kertoi meille muille, mitä milloinkin teemme.

Venäjän tullin jälkeen pysähdyimme taxfreehin, mistä halukkaat saivat ostaa mm. alkoholia. Tämän kauppavierailun jälkeen joku venäläinen virkamies tuli vielä laskemaan bussiin, että olimme kaikki kyydissä, minkä jälkeen saimme jatkaa matkaa Viron tulliin. Viron tullista selvisimme läpi paljon nopeammin, ja lopulta pääsimme jatkamaan matkaa sekä nukkumaan. Matkalla Tallinnaan pysähdyimme Tartossa, missä olisi voinut koiria ulkoiluttaa, mutta väsymys vei voiton, ja itse käänsin tuolloin vain kylkeä ja jatkoin unia. Olimme päässeet tullista läpi vasta puolen yön jälkeen eikä edellisenä yönä ollut tullut nukuttua varmaan paria tuntia enempää. Teloin siis reissussa hieman kättäni, mikä särki ton ensimmäisen yön ajan sen verran, että haittasi nukkumista. Lauantai-iltana tajusin sentään ottaa särkylääkettä, niin sain nukuttua ilman, että käsi häiritsi.

Tallinnassa meidän heräteltiin noin kello 6.00, jotta käytimme koirat ulkoilemassa ennen laivaan menoa. Laiva lähti 7.30, ja suurin osa meidän bussin matkustajista suunnisti aamupala buffettiin, missä istuimme koko alkumatkan. Oli kyllä ähky olo, kun lopulta pöydästä noustiin ja ihmeteltiin hetki pitkin laivaa ennen kuin saavuimme satamaan. Laivan tultua satamaan ryysäsimme ensimmäisten joukossa laivasta, jonka jälkeen Hanna lähti hakemaan autoa ja mä lähdin bussille purkamaan tavaroita bussista, jotta voitaisiin ne nopeasti vain autoon nostella.

Oli kyllä aikamoinen reissu. Kotona olin sunnuntaina noin klo 12. Univajetta reissusta kertyi tarpeeksi, ja selkä meinasi olla aikamoisessa jäkissä bussissa nukkumisen jäljiltä. Mutta koirien tulokset näyttelyistä olivat niin huikeita, että kyllä kannatti reissuun lähteä! Loppuvuodelle meillä ei olekaan laitettuna yhtään näyttelyilmoa, mutta vuodelle 2019 on tehtynä jo alustavia suunnitelmia. Toivotaan, että ensi vuosi olisi yhtä voitokas :D

Kiitos matkaseurasta Hanna ja kaikki uudet ihanat tuttavuudet!