Boltin tokot

Oltiin keskiviikkona tokoilemassa Mikan tokovalkussa Koirakoutsilla. Yleensä tokoilemme ulkona, joten nyt oli paljon muuttujia; vieras halli, vieraat treenikaverit ja miesohjaaja. Niin, ja väliaidan toisella puolella oli myös treenit menossa.

Treenit koostuivat seuraavista aihealueista:
- päkiäkäännös vasempaan
- merkin kierto
- kuunteluharjoitus
- seuruusta istuminen
- liikkurin huomioiminen
- intensiivinen seuraaminen

Paljon oli siis asiaa ja paljon uutta meille. En muista, millä treeni alkoi, mutta hyvin alkuun tehtiin kuitenkin koirille takapäätreeninä 90 asteen käännöksiä vasempaan niin, että käännyttiin vasemman jalan päkiällä (jalka ei siis noussut maasta). Ohjeeksi saimme, että namikäsi mukaan, jotta saadaan vahvistettua koiralle paikkaa, jossa haluamme sen olevan. Ja namikäden kanssa tämä sujuikin ihan kohtalaisesti, välillä tosin piti avittaa hihnalla, että se pyllykin muistettiin siirtää.

Seuraavana vuorossa oli merkin kierto. Muut olivat tehneet tätä selvästi ennekin, sillä he lisäsivät houkutuksen merkin taakse. Houkutus peitettiin apparin toimesta, jos koira rynni merkille, ja näin aiheutettiin koiralle pettymys, millä saatiin aikaan koiran toiminnan muuttuminen. Mutta siis, takaisin siihen, mitä Boltin kanssa tehtiin. Kädellä ja jalalla ohjaten lähettin Bolttia kiertämään merkin, ja kyllähän Bolt kiersikin. Se tosin ei välittänyt pätkän vertaa siitä, että talloi takatassuillaan merkin. Koitettiin korjata tätä sillä, että nami kädellä jeesin Bolttia tekemään laajemman kaaren... Saa nähdä, mihin tän kanssa päästään.

Kuunteluharjoituksessa Bolt oli edessäni, josta käskytin sitä "maahan - istu - maahan - istu - sivulle", ja sivulla uusiksi "maahan - istu - maahan - istu - paikka". Tämän jälkeen siirryin reilun metrin päähän ja käskytin "tule - maahan". Ensimmäistä kertaa tehtiin luoksetulon stoppia ja upeasti ukko heitti maahan! :) Vähän vaan itsevarmuutta ja nopeutta, niin tästä saadaan joskus vielä hieno liike :)

Seuruusta istuminen. Mikan ajatuksena oli, että "istu"-käskyn jälkeen jatkaisimmekin matkaa taaksepäin, jolloin koira ei pääse säättelemaan meitä katseellaan. Kas kummaa, eipä tämä ensi kokeilulla onnistunutkaan. Ai muka liikkeet pitää pilkkoa? Niin, ehkä se olisi hieman armollisempaa Boltille :) Eli "istu" ja ainoastaan painon siirto taaksepäin etten saa Bolttia kääntymään mukaani. Kun painonvaihdot sujuvat ilman, että Bolt kääntyy tai liikuttaa etujalkojaan, voin ottaa askeleen taaksepäin. Ja pikkuhiljaa siis useamman askeleen, kun edellinen pala on saatu vahvistettua.

Seuraavaksi oltiin ympyrässä koirat peusasennossa. Puolisilmällä piti nähdä Mika, joka kääntyili summanmutikassa aina jotain koirakkoa kohti ja osoitti, jolloin koira piti käskeä maahan / istumaan. Muutaman kierroksen jälkeen koirat jätettiin paikoilleen ja tehtiin paikkamakuu. Boltin paikkamakuusta olen kyllä ylpeä :) Mun ei tarvi arpoa pysyyköhän se vaiko ei, sillä tiedän sen pysyvän. Toki jos vieteinen koira ampaisisi ylös, niin joutuisin pohtimaan kestääkö..

Intensiivinen seuraaminen. Huoh. Perusasennosta juoksua, täysikäännös ja juoksua. Millä mä saan tän meidän seuruun sille mallille, että onnistuisi? Bolt ottaa ensimmäisen askeleen hyvin mallikkaasti, mutta sen jälkeen se saattaa katsella omiaan ja jäädä jälkeen. Mikan vinkki oli, että namit käteen ja vahvistamaan haluttua käytöståä. Eli palkkaa tiheämmin. Vähän olen koittanut tähän tuota naksuttelua, ja häiriöttömissä paikoissa se on mennytkin oikein hyvin.

Kaiken kaikkiaan tunnilla tuli paljon asiaa. Ja Boltista huomasi, että lopputunnista se oli henkisesti väsynyt. Kaikki se skarppaaminen, kun ympärillä oli vieraita koiria vei veronsa, ja viimeiset harjoitukset olivat jo haastavia toteuttaa. Bolt oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi autoon lepäämään kotimatkan ajaksi :)

Takiainen kisaradalla, TAMSK 18.10.2-15

Käytiin ottamassa sunnuntaina TAMSKin kisoissa agirata ja hyppyrata. Sade odotteli tällä kertaa autossa omaa vuoroaan ja halliin hain sen vasta rataan tutustumisen jälkeen. Kauaa ei siis ehditty yhdessä odottelemaan vuoroamme ennen radalle pääsyä.

C-rata näytti ennen rataan tutustumista aikamoiselta pyörittelyltä. Rataan tutustumisen jälkeen oli kuitenkin hyvin luottavainen olo, eikä mitään mahdottoman hankalaa pitänyt radalta löytyä. Ja ei oikeastaan löytynytkään. Paitsi takiainen, joka ei sitten ilmoittanut olemassa olostaan ennen radalle menemistä..

Videollakin näkyy kuinka Sade viipyy ja viipyy putkessa. Putkesta näin vain mustan myökyn, ja ensin oletinkin Saden kaatuneen. Mutta ei, takiainen vain alkoi häiritä juuri tuolloin ja sitä oli jäätävä repimään irti. Loppurata päästiin onneksi kuitenkin läpi, vaikka se pahuksen takiainen olikin edelleen kintereessä.

A:n jälkeen oleva takaakierto oli niin mun mokani, kun vain voi olla. Tiedän, että Sade on noissa vielä epävarma, mutta en malttanut odottaa sitä tarpeeksi, vaan olin jo jatkamassa matkaa, minkä vuoksi tuosta tuli kielto. Loppurata menikin ihan mukavasti, joskin valssini voisivat olla ajoissa sen sijaan, että ovat noin viimetipassa (huomatkaa, minkä mutkan Sade joutuu tekemään esteenverran ennen keppejä!).

Aikamme tällä radalla oli melkein 3 sekuntia yli ihanne ajan. Kovasti väitän, että ilman takiaisen irrotusta ja kieltoa olisimme ennättäneen ihanneajan puitteisiin. Eli kerrankin meillä oli riittävästi vauhtia! Kivahan se tietysti olisi, jos saataisiin jostain vielä hieman lisää vauhtia ;) Tuloksena siis 7,42 ja 4. sija.

Rata C:

D-rata olikin sitten hyppyrata. Mukavan radan oli Martti Salonen suunnitellut myös D-radaksi. Pelkällä etenemisellä ei selviäisi, mutta mitään liian vaikeaakaan ei ollut radalle tungettu. Hieman serpentiiniä ja putken kauempaan päähän ohjaamista. Tästä pitäisi siis selvitä kunnialla :)

Alku rata menikin oikein kivasti ja ongelmaksi muodustuivat vasta kepit. Ei mitenkään mahdottoman vaikea keppikulma, mutta sain ohjattua kuitenkin Saden ohi kepeistä. Samanlainen ohimeno kuin viikko sitten Lahdessa. Ei muuta kuin korjaamaan ja rata loppuun. Loppuradassakaan ei ollut mitään ongelmia, minkä vuoksi nuo kepit jäivät vähän harmittamaan.

Lauantaina käytiin treenaamassa keppejä, sillä puolet meidän ratavirheistä tulee kepeiltä. Kepit kun saataisiin siis kuntoon, niin virheet radalla puolittuisi. Aika suuri prosentuaalinen osuus siis. Ja jokaisella radalla kun on kepit, niin jos mahkut on 50/50, niin jokin on pielessä.. Toisinaan saadaan kuitenkin jo hyvin vauhdikkaita keppejä, ja toisinaan mokataan ne ihan täysin.

Hyppyradalla oltiin kuitenkin 2.33 sekuntia alle ihanneajan! :) Etenemä hitusen päälle 3 (C:llä hieman alle 3). Tuloksena siis 5, ja sijana 6.

Rata D:

Kumpikin video on TAMSKin kameroista, jotka kuvasivat kisat.

Tokoa torstai-iltaan

Torstaina oli pitkästä aikaa ohjatut tokotreenit. Eli toisin sanoen pääsimme näyttämään, missä on edetty, missä junnataan paikallaan ja mitä ei vaan osata.

Sade. Se kai kuvittelee olevansa niin kovin hauska. Taatusti tietää, mitä käskyt tarkoittavat, mutta tekeekin päinvastoin. Mua turhauttaa, kun meidän pa on edelleen kaikkea muuta kuin valmis. Millä mä saan mistään muustakaan valmista, jos tääkin takkuaa?

Silloin, kun Sade tulee sivulle-käskyllä hienoon pa:han, se tarjoaa maahan menoa jos ei saa heti uutta käskyä. Se ei malta odottaa rauhassa paikallaa, vaan heti tarvittaisiin uusi käsky. Nyt saatiin sitten rauhoittumisharjoituksia. Palataan takaisin harjoituksiin, mitä tehdään pentujen kanssa. Namia kumpaankin käteen ja kun Sade on rauhallinen, palkataan. Sade tarjoaa helposti maahan heittäytymistä, noin ½ metrin päähän musta, eli kädet reisien väliin houkuttelemaan Sadea sekä istumaan että tulemaan hieman lähemmäksi.

Sadelle voidaan myös luoda jännitettä. Käskyn jälkeen se ½ sekuntia, kun se miettii tekikö oikein vai ei. Ennen kuin ehtii tarjoamaan mtn muuta, palkataan! Tätä on hankala selittää. Mirva selitti tätä mulle, että se tilanne, kun avaat oven ja tajuat sen olleen väärä ovi. Nyt tätä kirjoittaessa en enää muista, miksi tätä piti tehdä, eli pitääpä kysäistä tätä Mirvalta :)

Käännöksiin saatiin vinkkejä myös, sillä varsinkin vasemmalle käännökset ovat katastroofeja. Eli ensin Sade opetetaan rytminmuutoksiin. Eli vaikka käveltäisiin hitaasti, silti ei isketä peppua välissä maahan. Tämän jälkeen VALMISTELEVA ASKEL ennen käännöstä. Ja oikea jalka kääntyy 90 astetta, eli bloggaa Saden eteenpäin kävelemisen. Myös oikealle käännyttäessä otetaan valmisteleva askel, mutta tämä ei ole niin haastava takapäänkäytön suhteen :)

Boltin kanssa treenattiin sivulle tulemista, eli perusasentoa. Se alkaa olla oikeasti teknisesti taitava, joten voin ruveta siltä vaatimaan. Turhautumisesta kielivästä louskutuksesta kielletään ja "ylös tuleminen" (hyppiminen vasten) kielletään sivulle tulemisessa.

Boltin kaukoihin (ja kaikkeen muuhun treenaamiseen) tarvitaan yllätyksellisyyttä. Ei aina koemaisia harjoituksia vaan välillä palkka jo yhdestä liikkeestä. Välillä heitetään palkka ja välillä tuodaan. Välillä käsketään kaukaa ja välillä läheltä yms. Toisinaan ei käsketäkkään vaan odotellaan vain. Näin koitetaan välttää sitä, että Bolt suorittaa konemaisesti kuuntelematta, mitä siltä oikeasti pyydetään.

Boltin kapulaan rauhallisuus mukaan. Nyt se haluaa kapulan ja tietää, mitä käsky tarkoittaa, joten sen pitää malttaa odottaa käskyä. Opetetaan Bolt sietämään kättä leukansa alla, jotta saadaan tästä joskus kunnon liike (nythän en voi ottaa kuin kapulan päistä kiinni ja heti käsky ettei sylje). Eli opetetaan, että mä voin koskea kapulaan ja kuonoon, vaikka kapula on suussa. Tää on muuten Boltin mielestä aivan kamalaa! Tarkoitus on, että Bolt ymmärtää aikanaan, että vasta irtikäskyllä irtipäästäminen tuottaa tuloksen. Jos iteksiään irrottaa, siitä ei hyödy ollenkaan.

Paljon on taas kaikkea, mitä pitää treenata. Boltin saa varmasti paljon nopeammin kisakuntoon kuin Sade, sillä B on todellinen putkiaivo <3 Sade puolestaan on niin narttu kuin vain voi olla :D Eli voi olla, että Saden kanssa kisaillaan vaan agissa ja rallyssa, mutta Boltin haluan tokokisoihin.

VAU:n agikisat & agilityn rotumestikset

Pitkästä aikaa agilityä kilpailujen muodossa! Viime kisa-starteista onkin jo tovi aikaa :) Mutta nyt lokakuussa niitä saadaankin onneksi useampi.

VAU:n kisojen yhteydessä viikonloppuna ratkottiin tosiaan myös schapejen rotumestaruudet. Ykkösissä ja kakkosissa jäätiin valitettavasti kuitenkin ilman rotumestaria, sillä jokainen hyllytti vähintään toisen radan. Kolmosissa sentään saatiin rotumestari Markosta ja Toscasta. Onnea!

Meillä Saden kanssa takkusivat kepit. Lämmitellessä meni kepit hyvin nätisti, mutta A-radalla sitten mentiin kepeistä ohi, mistä tuli kielto. Ei muuta kuin korjaamaan, jotta vältyttäisiin hylsyltä. A-radalla siis selvittiin kepeistä tällä yhdellä korjauksella. Mielestäni keppikulma ei ollut mitenkään erikoisen haastava, eli rataantutustumisessa en suunnitellut vekkiä tai mitään muutakaan apua kepeille vientiin, sillä kuvittelin Saden hakevan kepit. Mutta mutta, lisää treeniä vaan :)

A-rata muutoin. Välistäveto onnistui kivasti, eli kesän treeneistä on jotain jäänyt talteen. Edelleen olisi hieman tekemistä, että saisi kaaria pienennettyä, mutta ihanneaikaan olisi varmasti ehditty ilman keppien korjausta. Nyt meni siis 1.75 s yli. Tulos tästä radalta 6.75 ja 3. sija. Radalta tuli vain yksi 0-tulos vaikkei tää profiililtaan ollut mitenkään ylivoimaisen haastava. Tykkäsin kyllä Jalosen radoista ja pitää jossain välissä etsiytyä uudelleen hänen radoilleen.

Ja sitten se B-rata. Sade haki kepit, muttei malttanut pujotella loppuun asti, eli taas korjattiin ja saatiin 5. Tällä radalla kyllä tehtiin joku aivan järjetön hölmöily puomin jälkeiselle hypylle, sillä se tultiin sitten väärästä suunnasta ja saatiin hylsy. Tässä meni siis meidän mahkut kakkosten rotumestaruuteen ;)

Muutoin ihan mukava rata eikä mitään kamalia ohjauksellisia mokia. Tossua saisi toki laittaa rivakammin toisen eteen, niin saisi Sadeenkin hieman enemmän vauhtia :) Mukavasti Sade tuli ohjaukseen noissa valsseissa ja niistoissa. Vähän vielä sähäkkyyttä meihin kumpaankin, niin eiköhän tästä vielä hyvä tule.

P.S. Eilen tuli päivälleen vuosi täyteen Saden ensimmäisestä agilityn kisa-startista :)

Talvikausi korkattu!

Agilityn talvikausi päästiin korkkaamaan maanantaina. Eli nyt treenataan taas hallissa, johon ei valitettavasti mahdu täysikokoista rataa vaan aina joudutaan hieman soveltamaan. Sade ja Bolt ovat samassa ryhmässä, mikä tarkoittaa, että itse pitäisi osata muokata omaa ohjaamista lähes lennosta.

Määtän Päivi teki ensimmäiselle treenikerralle radan, jossa päästään katsomaan kontaktien ja puomi / putki -erottelun tilanne. Lisäksi tehtiin omana harjoituksenaan keppejä.

Sade tuli ensimmäisellä kierroksella törkeästi puomilta ja jouduin sen siihen palauttamaan. Seuraavilla toistoilla se sitten pysähtyikin hienosti kontaktille ja matka jatkui vapautuksella. Taas puhuttiin Päivin kanssa siitä, että mun pitää malttaa juosta Saden kanssa samaa matkaa. Yhtään jos olen edellä Saden vauhti hidastuu . Samaa matkaa juostessa vauhti pysyy paljon parempana. (Tää pitää nyt tosissaan sisäistää ennen viikonlopun kisoja!)

3 & 4 esteiden väliin tein vastakäännöksen, jolla Sade kääntyi mukavasti ja sujahti putkeen. Esteiden 6 & 7 väliin puolivalssi ja tiukka haltuunotto ennen estettä 8, jotta sain Saden puomille. Esteiden 12 & 13 väliin taas puolivalssi, niin rata saatiin menemään hyvin kivuttomasti. Kepeillä todettiin taas, että kyllä Sade nätisti kepit hakee ja tekee, kunhan en laita etupalkkaa (ilman avustajaa) keppien eteen odottamaan. Eli palkkaan itse tai pallolla, niin vauhti pysyy.

Ja sitten oli vuorossa pikku-Bolt. Boltin kanssa totesin heti, ettemme tee rataa, vaan vain vauhtipätkää. Tarkoituksena on siis saada Boltille vauhtia radalle. Eli Bolt sai juosta seuraavaa "rataa": 6 - 7 takaa - 5 - 1 - 2. Tarkoituksenani oli tehdä putken ja hypyn väliin persjättö. Bolt ei tosin ollut radasta ja ohjauksesta samaa mieltä; putkelta näki suoraan seuraavan putken päässä olevan targetin ja sinne olisi niiiiin kovasti tehnyt mieli oikoa. Toisaalta olin kyllä kerran jos toisen myöhässä ohjauksenikin kanssa, sillä Bolt vaihtoi kaasuvaihteen silmään ja vaikka kuinka juoksin, teki tiukkaa ehtiä ajoissa. Tähän vauhtiin olin niin tyytyväinen <3 (Varsinkin kun muistaa meidän kesän ja ulkona vaivanneen vauhdittomuuden.)

Keppejä tehtiin viime keväänä kujana, kesällä ne olivat tauolla ja loppukesästä testasin kerran verkoilla (seuralla ei ole kujakeppejä, joten niillä treenaaminen on hieman haasteellista). Verkoilla Bolt painoi kepit vauhdikkaasti, mutta nyt kun verkot jäivät Mutalaan oli apuna vain ohjurit. Ohjurit, jotka Bolt näki ensimmäistä kertaa elämässään. Hieman vaatii siis treeniä ettei ohjureista tulla yli tai ali vaan saadaan ne oikeasti käyttöön :) Mutta eiköhän tämä tästä!

Kaiken kaikkiaan ensimmäisistä hallitreeneistä jäi hyvä maku ja odotan mielenkiinnolla sitä, mihin tämän talvikauden aikana tullaan pääsemään. Omien treeniemme perään vedän aina mölli-ryhmälle treenit ja ensi viikolla lupasin pitää myös Päivin treenit. Eli ohjaamista joutuu hetkittäin oikeasti ajattelemaan, mikä ei varmasti tee hallaa omalle ohjaamiselleni :)