Muutama ajatus koiran kipuilusta

Mun mieltäni on kalvanut jo tovin ajatus, kipuileeko Bolt. Sen selkä on niin jumissa, että se vaikuttaa vahvasti koko koiran liikkumiseen. Mutta aiheuttaako jumit kipua?

Tänään meinasin purskahtaa kesken tokotreenien itkuun. Kyynelille olisi ollut kaksi syytä. Ensimmäinen syy oli se, että Bolt oli kivuton. Sain pitkästä aikaa muistutuksen siitä, millainen mun koirani onkaan kivuttomana. Kuinka se rakastaa tehdä töitä ja kuinka sen silmät tuikkivat sen kytätessä, mitä seuraavaksi tehdään. Tätä mielentilaa ollaan etsitty jo tovi. Mielentila ei kadonnut yks kaks, vaan se hävisi hiljalleen. Hiljalleen Boltista tuli treenikentillä haahuilija, johon oli hyvin hankala saada kontaktia. Haahuilija, joka tarkkaili vain ympäristöään ja väsyi nopeasti.

Mä laitoin ton haahuilun osittain iän piikkiin, ja osittain aloin kuvitella, että sellainen toi mun koirani vaan on. Tänään näin kuitenkin sen, mimmoinen mun koirani on, kun sillä ei ole kipuja.

Toinen syy lähes kyynelehtimiselleni olivat esiin puskevat itsesyytökset. Miksi mä en ole osannut lukea, että mun koirani kipuilee? Miksi mä en ole antanut sille aiemmin kipulääkettä vaan olen antanut sen kipuilla? Miksi mä arvoin näin pitkään lääkitsenkö vaiko en?

Itseään on niin kovin helppo syyttää kaikesta, ja tottahan se on. Minähän olen vastuussa koirastani ja siitä, että se voi hyvin. Mutta kun muutos koirassa ei tapahdu äkillisesti vaan hiljalleen, sitä on vaikea nähdä näin läheltä. Kun muutos on useiden kuukausien tulos, on hankalaa muistaa, millainen oli kivuton koira.

Kotona Bolt halusi edelleen tehdä töitä. Se kiipesi syliin halailemaan ja heilutti häntäänsä. Sen silmissä pilkahteli hetkittäin sama riemu, mitä tänään treeneissä. Agilityn treenaaminen jäi jumien takia jo tovi sitten pois tämän kesän treeniohjelmistosta, mutta tokoon Bolt lähti aina innolla. Se nautti siitä, että lähdettiin treeneihin. Mutta tänään toi Boltin treeneistä nauttiminen oli potenssiin kymmenen. Se oli sellaista riemua, mitä en edes tajunnut ikävöiväni. Kun kehuttaessa Bolt ei pysynyt karvoissaan, ja uutta käskyä odottaessaan se jo tarjosi toimintoja.

Tänään sain siis vahvistuksen sille, että Bolt kipuilee ja tein toissailtana oikean ratkaisun antaessani sille kipulääkettä. Samalla vahvistui ajatus siitä, että  jos joudun miettimään kipuileeko koira, se kipuilee taatusti. Jostain olen kuitenkin saanut jo ajatuksen, että sillä mahdollisestii on kipuja. Ajatus on saattanut kummuta sen tavasta liikkua, jostain sen reaktiosta tai katseesta. Koira on jo antanut signaalin siitä, että siihen sattuu. Varsinkaan Boltin tapauksessa koira ei kuitenkaan laumaeläimenä kovinkaan herkäästi kerro, että sattuu.

Seuraavan kerran, kun pohdin kipuileeko mun koirani, kysykää multa, mistä olen saanut ajatuksen, että se voisi kipuilla.


Itkua pidätellen,
Ninni

Bolt paimennustaipumustestissä

Lupasin kirjoittaa schapeyhdistyksen lehteen artikkelin reissustamme paimennustaipumustestiin. Kuinka helppoa olisikaan kopioida tuo kirjoittamani teksti ja avot, mulla olisi valmis päivitys aiheesta :) Sitä en kuitenkaan voi tehdä, en ainakaan ennen kuin lehti on ilmestynyt, joten yritän nyt kertoa samasta asiasta hieman eri sanoin.

En siis ole ollut ennen paimennustaipumustestistä. Päivän kulku oli suhteellisen hämärän peitossa, mutta lievittääkseni hieman omaa jännitystäni lueksin blogeja, joissa on kerrottu paimennustaipumustestistä. Imin tietoa osatakseni hieman varautua siihen, mitä tuleman pitää. Koittin tsempata itseäni, etten jännittäisi ja tartuttaisi jännittämistä sunnuntaina myös Bolttiin.

Ilmoitin Boltin taippareihin täysin puhtaasta mielenkiinnosta. Sadenkin olisin kovin mielelläni käyttänyt taippareissa, mutta Sade ehti täyttää 2 vuotta ennen kuin kunnolla pääsin kärryille siitä, että taippareita edes järjestetään. Haluan siis päästä näkemään, mitä tapahuu kun Bolt kohtaa lampaita. Lampaita, joita se ei ole aiemmin juurikaan nähnyt (kerran hierojalla käveltiin lammaslaitumen ohi). Vetääkö veri paimentamaan vai mitä tapahtuu?

Taippareihin lähdettiin jo lauantai-iltana ettei sunnuntaina tarvitsisi hypätä auton rattiin jo klo 03.00. Matkaseuraksi saimme Marian ja Demin ja perillä Kuopiossa tapaisimme vielä Hallan, Merlinin ja Nalan omistajineen. Todennäköisyydet siis ovat kohdallaan, ettei tarvitse olla testissä ryhmänsä ainoa schape-koirakko ;)

Bolt ihastui Hallaan erkkareissa, ja mökillä seurasi Hallaa taukoamatta paikasta toiseen <3

Hallan silmä näkyy tässä kuvassa niin söpösti, että pakko oli lisätä, vaikka yksi karviainen kuvasta uupuukin :)

Vietimme siis lauantai-illan mökkeillen porukalla, syöden hyvää ruokaa ja saunoen. Varsin mukava tapa viettää lauantai-iltaa ellen sanoisi :) Lisäksi Bolt sai juosta sydämensä kyllyydestä lajitovereidensa kanssa. Mukavat lajitoverit olivat myös hyvää lääkettä, sillä matkalla Kuopioon pysähdyimme kahville, ja Bolt sai kimppuunsa vieraan koiran. Illalla saatiin siis tämän ikävän kokemuksen päälle hyviä kokemuksia muiden koirien kanssa. Nyt vaan toivotaan, ettei tähän epävarmaan nuoreen urokseen jäänyt henkisiä jälkiä tästä välikohtauksesta.

Merlin, Nala, Halla, Bolt ja Demi.

Sunnuntai-aamuna sitten starttasimme kohti Vehmersalmea. Itse kullakin taisi olla kasa perhosia vatsassa :) Paikan päällä arvottiin 20:nen koiran testijärjestys, ja kuinka ollakkaan schapet vetivät numerot 8, 13, 14, 15 ja 16. Testiin meni kerralla aina 5 koirakkoa, eli Boltin kanssa samaan aikaan testattaviksi pääsivät Halla ja Demi.

Oletuksenani oli ennen testiä, että koiran ei tarvitse vielä osata paimentaa. Riittää, että se käyttäytyy nätisti lampaiden kanssa ja tekee edes jotain paimennukseen viittaavaa. Valitettavasti oletukseni osoittautui vääräksi, kun Bolt pääsi lampaille. Hienosti Bolt nimittäin kulki lammaslauman perässä, ja hakeutui keskilinjalle. Ja näin maallikon silmään tuo kovasti näytti pamentamiselta. Lopputuloksena kuitenkin oli, että Bolttia suositellaan uudelleen testattavaksi. Ja ennen uutta testiä Bolt tarvitsisi lisää kokemuksia lampaista.

Mut iskettiin siis Boltin kanssa kahdestaan aitaukseen, sillä Sinikka kävi Bolttia kokementamassa paimennussauvan kanssa ennen lampaille menoa. Siinä yritin saada lampaat tulemaan mun kanssa, pitää paimenussauvaa oikeassa kädessä sekä kannustaa Bolttia töihin. Enpä ole ikinä ennen ollut noin lähellä lampita ilman, että siinä olisi aitaa välissä!

Multa jäi lampaat matkasta :D

Tässä Sinikka tuli jo aitaukseen, jotta pääsin kulkemaan lauman perässä Boltin tukena.

Tässä video Boltin suorituksesta:

Video tulee heti, kun ehdin sen käsittelemään! Menee siis luultavasti viikonlopulle, minkä takia julkaisen tämän tekstin jo muilta osin.


Sinikka antoi jokaisen suorituksesta sanallisen palautteen kirjallisen arvionnin lisäksi. Tässä Boltin arviointi:

Sosiaalinen osuus meni kaikilta schapeilta hienosti. Uudelleen testattavaksi suositeltiin Bolttia, Demiä sekä Hallaa. Merlin läpäisi testin hienosti ja Nalakin pääsi läpi. Onnea Nala ja Merlin!

Nyt sitten pohditaan Marian ja Katin kanssa, että haluammeko PAIM-T tunnukset - ja kuinka kovasti mahdollisesti haluamme? Viemmekö kersat lampaille ja teemme uuden reissun Vehmersalmelle syyskuussa?

Marian kanssa kävimme eilen uudelleen lampailla. Ennalta oli sovittu, että jos tällä kertaa menee hyvin, teemme uuden reissun taippareihin. Ja jos ei tapahdu paimentamista saa paimennustesti jäädä meidän osaltamme tuohon yhteen yritykseen. No paljon paremmin hakeutuivat kumpikin lampaiden taakse ja juoksuttivat lampaita reippaasti eteenpäin. Eli kaipa tässä on sitten hyvä syy lähteä porukassa mökkeilemäään syyskuussa :) Valitettavasti eilistä videota ei saa Hakapaimenen toiveesta julkaista, joten en pääse jakamaan eilistä onnistumista kanssanne.

Perjantai tarkoittaa tokoa

Unohdin perjantaina ottaa mukaan treeneihin kynä ja paperia, että olisin saanut treeneissä merkattua ylös, mitä tehtiin. Loppu ilta meni pakatessa ja viikonloppu hurahti kuin siivillä, joten nyt on tuskaa muistella, mitä perjantaina treenattiin. Niin, ja mitä saatiin kotiläksyiksi!

Vanhemman oikeudella Sade aloitti treenit. Parkkipaikalta löytyi hyvin houkutteleva keppi, millä nostatin Saden kierroksia ja "pidä" -käskyllä tarjosin kepin eteeni Saden otettavaksi. Sade nappasikin kepistä hyvin innokkaasti kiinni ja otti jopa askelia keppi suussa. Myös "irti" -käsky toimi tällä erää hyvin. Palloleikissä meillä on ollut ongelmana, etten saa Sadea tulemaan jalkojen läpi heittäessäni uuden pallon. Siihen ei nyt kuulemma tarvitse käyttää liikaa energiaa, vaan jos menee niin hyvä, jos ei, niin maailma ei siihen kaadu. Nyt siis vaan lisää "pidä" -treeniä kaikela muulla kuin kapulalla :)

Meidän perusasento on edelleen kesken. Ja nyt Sade on keksinyt tarjota kaikkea muuta, kun pyydän sen sivulle. Se menee maahan, pyörii ja hyörii yms. lällätellen mennessään. Nyt koitettiin sitten seuraavaa harjoitusta: kävelin Sade hihnassa kohti autoa, ja käännyin auton viereen sanoen "sivulle". Sadelle jäi siis tila mun ja auton väliin, jotta se joutui istumaan suorassa ja tarpeeksi lähellä. Ainoa vaan, että ekalla toistolla Sade yritti kaikkensa ettei sen olisi tarvinut tulla mun ja auton väliin. Eikä kyse ollut siitä että se olisi kokenut liian painostavaksi sen, että joutui väliin. Seuraava toisto meni siis jo huomattavasti kivuttomammin, ohjatessani tarvittaessa Sade hihnalla tulemaan oikeaan paikkaan. Tätä nyt vaan lisää ja pikkuhiljaa kasvatetaan väliä mun ja esim. seinän välissä, katsotaan mihin Sade asettautuu ja tarvittaessa palataan takaisin pienempään väliin.

Sade ei edelleenkään mene mielellään autoon. Ja nyt kun mulla ei ollut viime viikolla maanantaita lukuun ottamatta autoa käytössäni, niin en päässyt edes tekemään autotreeniä. Nytkin olin äitin autolla treeneissä, joten tilanne oli hyvin erilainen kuin "normi" eikä päästy teenaamaan todellista tilannetta. Namit kuitenkin autoon valmiiksi ja esim frisbeellä leikitäen autolle. Hurjat kehut, kun menee itse autoon. Rakennetaan nyt tosta autoon menemisestä mieluinen juttu :)

Palkkaamisesta puhuttiin sen verran, että pallolla palkataan tästä eteenpäin vasta, kun koko oma suoritus on tehty, koska se on se superpalkka!  Eli kesken treenin palkataan esim. namilla, mutta pallo säästetään vain loppuun. Namin lisäksi käytetään palkkana "pyörähdystä", kun se kerta on Sadelle mieluinne. Sade siis hyörii ympyrää, kun on kiihdyksissä. Nyt yhdistetään tuo pyörähdys palkkaan. Eli esim. seuraamiseta "vapaa", ohjataan pyörähtämään ja palkka. Jotain hirveän kivaa, mitä odottaa sen namin lisäksi! Tätätkään ei käytetään joka kerralla, vaan vain niihin parhaisiin suorituksiin :) Tää olis ilmeisesti semmoinen palkka, mitä on helppo hyödyntää sitten  jatkossa monessakin tilanteessa. Saa nähdä, saadaanko tästä rakennettua niin hyvä juttu, että  Sade kokisi sen jossain välissä palkaksi.

Ehkä suurin anti näistä treeneistä Saden kanssa oli se, että mä pidän sen nyt toistaiseksi hihnassa, kun treenataan. Näin ihan siksi, että Sade ei pääse lällättelemään vaan joutuu töihin. Se ei saa mieleisiään taukoja heittämällä maahan vaan joutuu tekemään, mitä pyydän.

Mirva katseli Saden menoa eikä osannut päättää onko Sadella aivan ääretön huumorintaju vai onko se koiramaailman narsisti. Mä toivoisin ensimmäistä ;)

Boltilla oli parempi meno kuin viikko sitten. Joskaan meno ei ollut edelleenkään sitä, mitä se on näyttänyt osaavansa. Eli nyt pitää malttaa tehdä sen kanssa helppoja juttuja sen jaksamisen mukaan, ettei se ala yhdistää tokoon mitään negatiivista. Luulen, että Boltin selkä kipuilee hieman tällä hetkellä. Jumit alkavat ehkä hitusen helpottaa, sillä ukko venyttelee toisinaan jopa tapapäätään itse. Ymmärtääkseni kipuilu on hyvin mahdollista, kun jumit lähteät aukeamaan siitä jäkistä, missä ne ovat olleet. Nyt vaan lisää hierontaa, venyttelyjä ja takapäätreeniä, että saadaan poika kuntoon<3

Mutta itse treeneihin. Annan edelleen myös Boltille liian vahvan käsiavun sivulle -tulossa. Nyt otetaan hihnalla sitten apua tähän, että saadaan käsiapu pois ja poika perusasentoon. Liian vähän ollaan nyt treenattu edes sivulle tuloa, kun takapään treenit ja kaukojen alkeet on vieneet tehokkaasti aikaa. Eli pa taas tehotreeniin!

Boltin kanssa tehtiin myös kaukoja. Mirva lisäili namia targetille aina, kun Boltin vapautin. Kovasti se ukko vielä luulee, että yhden vaihdon jälkeen targetille ilmestyy nami, joten keskittyy aina vaihdon jälkeen vain kuikuilemaan taakseen. Lisää treeniä, niin saadaan tämäkin korjattua. Boltilla on loistavat vaihdot asennoissa. Sen takapää pysyy hyvin paikoillaan ja etupää liikkuu. Takapalkalla ollaan tehty vasta istu - maahan vaihtoja ja edessä istumalla myös seisomaan vaihtoja. Seisomista ei kuitenkaan lähdetä vielä treenaamaan niin, että olisi edes askeleen päässä Boltista ettei vahingossa pilata sitä :) Ruvetaan sitten jossain välissä lisäämään seisominen vaihtoihin apparin avustuksella.

Boltin kanssa jatkettiin omaa vuoroa odotellessa myös "pää" treeniä. Hienosti poika laskee päänsä tassujen väliin, kun laitan käteni maahan. Nyt lähdetään sitten yhdistämään tähän käskyä, että saadaanpian käsiapu pois :)

Kummasti treeneissä meni taas pari tuntia, vaikka treenattavana oli vain 5 koiraa :) Maria toi mulle kulhollisen kanttarelleja, jotka illalla vielä leipasin piirakaksi, joka lähti mukaan taippareihin.


P.S. Lupaan kirjoittaa myös taippareista. Kunhan saan tekstin muokattua edes melkein julkaisukelpoiseksi :)

Takapään treenipäiväkirja, vko 2

Maanantai 20.7.
Tänään koitin Boltin kanssa ekaa kertaa heittää lenkki fillarin kanssa. Näin siksi, että mun kävelyvauhtini ei riitä Boltille, että se vaihtaisi peitsauksen raviin. Käytiin noin 2o minuutin ravilenkki siis heittämässä ja ihan kivasti tuo pikku-ukko siinä pyörän vieressä kulki. Toki sai olla kokoajan tarkkana ettei sinkoa renkaan alle, ja jos vastaan tuli koira niin nousin suosiolla taluttamaan pyörää.

Pyörän kanssa kulkiessa Bolt ravasi todella nätisti. Ei ollut puhettakaan, että olisi peitsannut. Laukalle olisi kyllä hyvin herkästi vaihtanut ja mennyt lujempaa, eli vähän sai stoppuutella menohaluja :) Pidempää lenkkiä ei ekaksi pyörälenkiksi viitsinyt heittää. Mennään nyt vähän kerrallaan, kun vauhti on isompi kuin normaalisti. Toki Bolt on ollut mukana juoksemassa silloin harvoin, kun käydään juoksemassa, mutta tuolloin askellaji on tainnut olla liian usein laukka..

Tiistai 21.7.

Bolt ja Sade treenaa tänään istumalihaksia! Lähtevät siis H:n kanssa Lahteen hakemaan asuntoauton lainaan ja jättämään meidän auton sinne. Mulla on vapaa ilta, jos ja kun joskus selviän fillarilla töistä kotiin. En siis aio miettiä tänään pätkääkään Boltin takapään treenausta! :D

Keskiviikko 22.7.

Mun paukut tehdä Boltin kanssa takapäätä tai kummankin kanssa tokoa on ihan loppu :/ Toista päivää fillarilla töissä, kilometrejä eilisen ja tän päivän aikana 66. Ei vaan jaksaisi enää touhuta iltaa koiruuksian kanssa. Koska meidän ravilenkki jäi onnettoman lyhyeksi otettiin istu - seiso toistoja takapäätreeninä (myös Sade teki näitä). Ideana siis, että takapää pysyy paikallaan ja etutassut liikkuu eteenpäin ja taaksepäin asennon mukaan. Toisena liikeyhdistelmänä tehtiin maahan - seiso. Pussillinen nameja saatiin menemään, joten luulisi sen tuntuneen myös takapään lihaksistossa :)

Torstai 23.7.

Mitähän me tänään tehtiin.. Ainakin me venyteltiin :)

Perjantai 24.7.

Istu - maahan, istu - seiso ja maahan - seiso treenejä. Illalla toko -treenit, mitkä vedettiin Boltin osalta melko kevyellä sykkeellä.

Lauantai 25.7.

Tänään startattiin Boltin, Marian ja Demin kanssa Vehmersalmelle, joten takapäätreeniä tehdään seuraavan kerran vasta ensi viikolla.

Sunnuntai 26.7.

Paimennustaipumustesti ja autossa istumista.

Missä mennään agillityn kanssa

Ollaan nyt siis oltu tää kesä Hannan opissa ja kehitystä on havaittavissa jopa omin silmin asiaa tarkasteltuna. Tällä viikolla tehtiin välistä vetoja viidellä linjassa olevalla esteellä ja lopulta sain Saden tulemaan esteitä nuollen esteet aina oikealta puolelta. Jesh!! Kovasti pitää vaan muistaa etten saa kaahottaa edellä, jottei Sade lukitse esteitä väärältä puolelta. Lisäksi muistisääntönä itselleni, että nää mennään peruutaesn, noin käden mitan päässä esteistä. Olkapäällä pitää kääntää todella vahvasti sisäänpäin ja esteelle "lähetys" hyvin kevyesti.

Sade kun ottaa niin herkästi laajat kaarrokset, niin nyt olin super tyytyväinen, kun saatiin hyvin tiukoilla mutkilla tää harjoitus tehtyä :) Nämä viisi estettä olivat siis osa 20 esteen rataa, jota on yritetty kuvata alla. Mittasuhteet on taas ihan mitä sattuu, mutta jokseenkin tämmöistä rataa tehtiin.

Toinen haastavampi kohta, jonka sain muutamaan otteeseen ottaa uusiksi oli toi alku. Eli esteelle 2 kun ohjaattiin takaakiertona ja sitten lähdettiin kaahottamaan hirveetä kyytiä eteenpäin, niin esteen 5 Sade haki nätisti takaakiertona, mutta mun valssi ennen estettä 6 valui kerta toisensa jälkeen kohti putkea, jolloin Sade lukitsi putken. Jäin mukamas varmistelemaan esteen 5 suorittamista ja olin täten aivan väärässä paikassa ohjatakseni esteelle 6. Tähän kun sain kasattua valssini kohti estettä 6, niin ei ollut enää mitään hätää putken kanssa vaan Sade tuli juuri sinne, minne ohjasinkin.

Hetkittäin koen vielä olevani hyvinkin lapsen kengissä tän ohjaamisen suhteen. Mulla on vasta vajaa 3 vuotta agilityä takana, joten kokemusta on vielä suhteellisen vähän. Ja tän huomaa mun huonona ohjaamisena. Liian usein mun valssit valuu tai teen jotain muuta yhtä tyhmää radalla, minkä vuoksi Sade sitten menee "väärin". Toisin sanoen Sade menee juuri sinne minne mun ohjaus näyttää, en vain itse aina huomaa siinä vauhdissa näitä mun mokiani. Nopea nousu kakkosiin nostatti jo itseluottamuksen pilviin, mutta ihan tämmösissä perusohjauksessakin huomaan, että siitä puuttuu vielä se todellinen varmuus. Niin multa kuin koiraltakin :) Toistoja siis vaan lisää, ja vielä kun ehtisi ottamaan niitä kisastarttejakin.. Viime kisoista taas pari kuukautta aikaa :D

Kovin helposti siis annan tahtomattani Sadelle ristiriitaista ohjausta. Keho sanoo yhtä ja suu toista. Sade kun on niin kovin kiltti, niin se korjaa mun mokia sanallisten käskyjen avulla. Mutta se ei oo reilua Sadea kohtaan :) Hannan kanssa puhuttiinkin, että yritän jättää sanalliset käskyt pois. Sanoja saa käyttää vaan tiukoissa paikoissa (esim. ansaesteillä), ja jos mun keho ohjaa väärin, ja koira menee kehon ohjauksen mukaan, niin se on aina maailman paras, kun luki mun kehoani. Eli pitää kasvattaa omaa reagointikykyäni, jotta ohjatessani väärin, vaihdankin suunnan sinne, minne vahingossa ohjasin ja palkkaan Saden. Näin siksi, etten aiheuta Sadelle hämmennystä: "sä ohjasit tonne, mutta se ei kelvannut". Se kun kokee muutoinkin hyvin herkästi olevansa riittämätön täyttämään mun odotuksiani. Kovasti tarvitaan neidolle lisää itseluottamusta ja hitusen jopa röyhkeyttä tekemiseen :)

Perjantaitoko muutaman viikon tauon jälkeen

Jei, perjantaina oli taas tokoa! Kaksi perjantaita tossa välissä jo olikin, kun ei ollut ohjattuja treenejä. Viikko sitten käytiin Marian kanssa kaksistaan "treenaamassa", mutta aika kevyiksi ne treenit jäi:)

Nyt on siis ollut 3 viikkoa aikaa treenata läksyjä. Ensimmäinen viikko treenattiinkin hyvin tunnollisesti. Toisella viikolla oli joka illalle ohjelmaa, joten treenit jäi hyvin vähälle. Ja tällä viikolla? Niin, nyt on tsempattu Boltin takapää treenien kanssa, joten tokoilut on olleet onnettoman vähäisiä. Saden kanssa on edelleen treenattu itseluottamusta ja "sivulle" käskyn oikeaa paikkaa.

Saden kanssa saatiin treenivinkkejä mm. siihen, että Sade heittää lähes poikkeuksetta maahan mennessään lonkalle siinä vaiheessa, kun katsoo mua. Nyt siis palataan tässä istu - maahan -jumpassa siihen, että mä oon aivan Saden edessä käskyttämässä. Näin pääsen kieltämään aina, kun Sade heittää lonkalle. Ja tututtuun tapaan kovat kehut, kun korjaa takaisin toivottuun asentoon :)

Sivulle tulo on mun mielestäni parantunut siihen nähden, mitä se oli muutama kuukausi sitten. Edelleenkään pa ei ole niin kaunis, kuin toivoisin, mutta enää ei jäädä aivan niin taakse ja vinoon. Mutta vielä tarvitaan treeniä, että saadaan tästä vahvempi liike. Nyt pitää vaan muistaa, ettei tavoittele suoraan kuuta taivaalta, vaan kuuhun kiivetään pienin askelin. Eli nyt palkataan myös jäljistä pa:ista, kunhan ne on suoria!

Aika hieno pa jo. Kuva: Maria Kahelin.

Ja toinen hieno pa. Kuva: Maria Kahelin.

Sade inhoaa edelleen kapulaa, eikä meidän kapulatreenit ole tuottanut ollenkaan toivottua tulosta. Kamalan nostatuksen jälkeen saan Saden ottamaan kapulan suuhunsa, mutta se sylkäistään jo ennen kuin hampaat kunnolla edes osuvat kapulaan. Ja tälle koiralle en edes halua harkita pakotteita tähän liikkeeseen, sillä sen jälkeen tuskin edes vilkaisisi koko kapulaa enää.

Heitä jo! Kuva: Maria Kahelin.

Pallo<3 Kuva:

Mirva vinkkasi, että nyt voitaisiin unohtaa hetkeksi koko kapula, ja treenata pitämistä ja irrottamista jonkin mieluisen asian avulla. Pallo! Heitellään nyt siis Sadelle niin kovin mieluista palloa ja kun pallo on suussa, aletaan opettaa "pidä" -käskyä. "Pidä, pidä, pidä - irti!" Ja vasta tolla "irti" -käskyllä saa tiputtaa pallon ja uusi pallo lentää. "irti" -käskyä ei passaa sanoa aina, kun koira on samalla etäisyydellä, vaan toisinaan "irti" tulee Saden ollessa kauempana ja toisinaan Saden ollessa jo lähellä pallon kanssa. Hetkittäin uusi pallo lentämääkin eteenpäin heittämisen sijaan mun jalkojen läpi taaksepäin, jotta saadaan Sade tulemaan lähelle. Nyt kun se tiputtaa pallon aina noin metrin päässä musta.

Pallo lentääkin taaksepäin. Kuva: Maria Kahelin.

Sade meinaa olla treeneissä vähän pelle. Varsin tuttujen käskyjen kohdalla se tekeekin jotain muuta kuin pyydän. Heitettyään esim maihin "sivulle" käskyn kuultuaan se jää tuijottamaan mua samalla, kun hännän pää vispaa tyyliin "hähä, hähä, mä teinkii näin, mites reagoit". Mirva meinasi, että mun pitää lähteä tohon Saden pelleilyyn mukaan tyyliin "haha, mitäs sä tolleen?", "sivulle", sen sijaan, että passivoituisin ja antaisin uuden käskyn. Tällä saatiin Sade hieman hämilleen, kun en passivoitunutkaan vaan "ymmärsin sen huumoria". Tää ei siis varmastikkaan toimisi kaikkien kohdalla, mutta Sade kyllä tietää, mitä siltä pyydetään, sen mielestä vaan on hirveen hauskaa tehdä toisin.

Sadella on hieman ongelmia mennä treenin jälkeen autoon. Se kun jäisi mielellään treenaamaan vielä lisää. Eli kun mä lähestyn askeleenkin verran autoa, Sade heittää maihin eikä lähesty autoa kuin käskyttämällä esim. ”sivulle” ja ottamalla tyttö kantoon tai kantamalla se autoon jo sieltä, mihin se on heittänyt maihin. Mirva pyysi mua laittamaan takakontin kiinni ja menemään itse autoon. Ei reagointia Sadelta. Seuraavaksi käynnistin auton, ja kun Sade ei edelleenkään reagoinut ajoin kentän reunaan. Seuraavaksi Mirvakin hyppäsi autoon ja ajoi kentän reunaan. Vasta tässä vaiheessa Sade alkoi katsella Mariaa, että eikai sekin ole lähdössä. Kun Mariakin hyppäsi auton kyytiin tuli Sadella kiire. Ensin se kiersi Marian auton, joka oli vielä lähellä ja juoksi sitten oman auton luokse. Nyt pitäisi kuulemma päästä tekemään vastaavia harjoituksia, jotta saadaan Sadelle kerrottua, että kun sanotaan ”kyytiin”, sitä myös tarkoitetaan...

Bolt oli jotenkin aivan veto pois treeneissä. Se oli väsynyt ja apaattinen, eikä hetsaantunut ellei nami ollut aivan suussa kiinni. Eli ei jaksanut yhtään lähteä tavoittelemaan namia tai lelua. Kovasti se silti kaipasi yhteistä tekemistä. Tehtiin hieman kaukoja takapalkalla niin, että Mirva lisäili napia targetille aina, kun vapautin Boltin.

Heitsaamista ja heitsaamattomuutta. Kuva: Maria Kahelin.

Takapalkkatreeniä. Kuva: Maria Kahelin.

Helpotettiin vielä treeniä enemmän Boltin jaksamista vastaavaksi ja tehtiin istu -  maahan –vaihtoja niin, että ohjasin namilla vaihdot. Tehtiin ikäänkuin liikkeet yhdessä, vaikka Bolt nämä käskyn hienosti osaakin.

Kuva: Maria Kahelin.

Kuva: Maria Kahelin.

Tehtiin töitä myös turhauttamisen kautta, mikä on Boltilla toiminut monessa muussakin. Eli istuin Boltin edessä täysin passiivisena ja aina, kun se tarjosi mulle asennon vaihtoa, niin palkkasin. Aika nopeasti se hoksasi, mistä on kyse ja sento vaihtui aina, kun oli saanut namin J

Välillä piti vähän käydä halailemassa. Kuva: Maria Kahelin.

Kuva: Maria Kahelin.

Boltin häiriöherkkyyttä ja tulevaisuuden kisoja silmällä pitäen Mirva kertoi treenistä, jota he ovat tehneet Turon kanssa. Eli paikkamakuussa kun koira jätetään ei sanottaisikaan ”paikka” vaan esimerkiksi ”pää” (luonnollisempi olisi alas, mutta sitä käytetään meillä arjessa, kun jätkä pomppii mm. pöytää vasten), jolloin Boltin tulee laskea päänsä etutassujen väliin ja sen saa nostaa vasta, kun pyydän takaisin perusasentoon. Näin saadaan Boltin näkökenttä huomattavasti pienemmäksi, kun voi liikuttaa koko pään sijasta vain silmiä.

Harjoittelu aloitettiin nyt siis sillä, että Boltin ollessa maassa laitoin käteni sen eteen niin, että nami osui maahan. Boltin tavoitellessa namia se laski päänsä alas ja palkka. Aika pian sain jo siirtää kättäni hieman kauemmas ja Bolt tarjosi pään laskemista. Nyt kun muutama kerta näitä vielä tehdään, niin päästään lisäämään käskysana mukaan ja pian harjoitellaankin sitten pään laskemista käskyllä.

Bolt oli tosiaan niin kovin nuutunut, että sen kanssa tehtiin aika kevyet treenit. Turhaahan sitä on väkisin vääntää, jos toinen ei jaksa. Kamalasti se kuitenkin halusi miellyttää, joten ei sitä voinut jättää täysin treenaamattakaan, joten nää kimpassa tekemiset oli mun mielestä hyvä ratkaisu tälle erää. Nyt vaan seuraillaan oliko tää yhden illan nuukahdus vai onko se pipi.

On meillä vaan mukava pieni porukka treenata J Treenejä odottaa aina innolla ja treeneissä viihtyy. Enemmän kuin kerran treenin aikana Mirva taatusti tuskastuu muhun ja Mariaan, kun kuunnellaan ohjeet, mutta sitten se kroppa ei tottelekkaan niitä ohjeita vaan tehdään jotain ihme nykäisyjä tai milloin mitäkin.. :D

Tässä nää meidän ihanat treenikaveri:

Maria ja Disa.

Maria ja Disa.

Maria ja Disa. Pakotteen avulla tarkkuutta asentoon.

Maria ja Alice.

Maria ja Alice.

Maria ja Alice. "Anna jo nami!"

Takapään treenipäiväkirja, vko 1

Boltin takapäätä pitäisi nyt vahvistaa aktiivisesti, jotta saataisiin selkä kuntoon ja peitsaaminen vaihtumaan raviin.  Karhuniemen Kirsi vinkkasi meille mm. näitä harjoituksia tehtäviksi: uiminen, lenkit vain ravaten, ravilla juoksuttaminen ympyrää (sisäkaaren raajat joutuvat kovemmin töihin, muista tehdä kumpikin suunta), peruuttaminen, peruuttaminen ylämäkeen, peruuttaminen laatikolle, koriin meneminen, kävelyttäminen "tikapuilla" (maassa 4-5 kapulaa, joista jalat joutuu nostamaan yli), takajalkojen venytykset, lonkankoukistajien ja vatsan venyttäminen (seiso koiran selän takana ja nosta se seisomaan takajaloilleen itseäsi vasten, kevennä ja jos koira on täysin rento voi takalajat nostaa kevyesti irti maasta)..

Nyt sitten kirjaillaan ylös, mitä on tullut tehtyä, että näihin voidaan tarvittaessa palata myös myöhemmin. Kirsi saattanee ainakin kysellä elokuun lopulla, mitä on tehty :)

Tiistai 14.7.

Lenkin tarkoituksena oli ettei Bolt pääsisi peitsaamaan tai laukkaamaan vaan lenkki suoritettaisiin ravaten. Tämä oli muuten haastavampaa kuin uskoisikaan! Aina jos kävelin, Bolt peitsasi eli mun piti hlkätä kevyesti, niin vauhti pysyi Boltille otollisena. Jos taas hölkkäsin yhtään liian lujaa Bolt vaihtoi heti laukalle. Oltiin varmaan huvittava näky, kun mä juoksin pää kenossa tuijottaen koko ajan Boltin jalkoja ja todeten toisinaan "taas sä peitsaat, vaihdappa raviin" tai "nyt meni laukaksi, rauhotas vähän". Ihan kun näistä mun sanallisista ohjeista olisi ollut apua :´D

Maanantai meni hieman kokeillessa ja tunnustellessa uusia harjotteita. Juoksuttelin Bolttia muutamia kierroksia ympyrää kumpaankin suuntaan yrittäen nähdä ravaako se vaiko ei. Mutta kun herra tulee mun vierellä, niin enhän mä meinaa nähdä mikä askellaji on menossa. Varsinkaan kun puolet keskittymisestä menee pystyssä pysymiseen pyörimisen vuoksi. Tätä pitää vähän vielä miettiä, että miten tää toteutettaisiin käytännössä.

Kotona sitten venyttelin Boltin takajalkoja ja lonkan koukistajia, sillä lihakset olivat sopivasti lämpimät lenkin jäljiltä. Kovin kyllä on tiukat noi herran takareiden, sillä tassun liikerata kanitti kyllä hyvinkin aikaisessa vaiheessa vastaan, kun eteenpäin taivutteli.

Illalla treenailtiin vielä vähän koriin menemistä ja maahan-seiso -jumppaa, missä beba joutuu töihin. Iltalenkki puolestaan suunnattiin järven rantaan, missä H kahlasi Bolt sylissä aina veteen, niin, että vesi oli H:ta puoleen reiteen ja siitä koira alas ja uimaan kohti rantaa. Pitkä matkahan Boltille ei tolleen tullut uitavaksi, mutta kun ei se vielä yksin uimaan hakeudu, niin.. Tuli tossa kuitenkin se 6x 1.5 metriä uintia, mikä on ehkä ihan riittävä ekaksi kerraksi. Tarvisi kyllä pidemmän matkan, että pääsisin seuraamaan miten pahasti se häntäpää laskee sinne pinnan alle..

Keskiviikko 15.7.

Kovasti yritin taas lenkillä mennä sen verran rivakasti, että Bolt pääsisi ravaamaan koko matkan. Kovin helposti se vaan vaihtoi aina peitsiin, ja joiduin hoputtelemaan, että vaihtaa takaisin raviin. Ja heti jos ravi yhtään kiihtyi hypyyttili ukkeli laukalla eteenpäin.

Kävelyttelin Bolttia 2x10 settiä "tikapuilla". Meillä oli 4 kepukkaa maassa, joiden yli Bolt käveli ja ideana siis oli etteivät tassut koskisi näihin kepukoihin. Toisinaan kyllä toinen takajaloista siirteli kepukoita miten sattuu.. Tää tuntui olevan Boltille kovinkin mieluinen harjoite, sillä tästä sai namia ihan super helposti!

Muita tänään tehtyjä harjoitteita olivat peruuttaminen sekä ojentajien venyttely useaan otteeseen.

Torstai 16.7.

Tänään oli ohjelmassa takajalkojen venytykset. Boltin takareidet vaan meinasivat olla niin kireät etteivät ne tassut taipuneet yhtään eteenpäin. Hyvän tovin sai hieroa reisiä ennen kuin lihakset antoivat sen verran myöte, että päästiin tekemään venytyksiä. Edelleen jäi kyllä liikerata etutassuihin päin venyttäessä vajaaksi.

Toinen tämän päivän plääni oli uiminen ja niinpä me suunnattiin rantaan. Nyt oli hieman mukavampi ranta, mistä kantaa koiraa veteen ja uittaa kohti rantaa, mutta eikös sinne ilmestynyt uimareita muutaman pätkän jälkeen ja meidän piti väistyä. Tuo missä viimeksi uitettiin on muutoin ihan hyvä paikka, mutta siellä on niin kamalan teräviä kiviä, että kahlaaminen on kaikkea muuta kuin nautinto. Mutta, minkäs teet, uittaminen taitaa jatkua ensi viikolla kivien seassa.

Perjantai 17.7.

Perjantain ohjelmassa on perinteisesti Mirvan pitämät tokotreenit ja matkustus Lahteen. Tämäkään viikko ei tuottanut tähän poikkeusta, joten takapään treenaaminen jäi hyvin vähälle.

Muutama mulle suositteli Back on Track -loimea tälle herkästi jumiutuvalle yksilölle. Kyselin myös schape-foorumilta ja hierojalta kokemuksia loimesta, ja useampi kertoi loimea käyttävänsä ja kokevansa, että se auttaa. Näinpä nielin kaikki haaveeni ostaa mm. kankaita tässä kuussa ja suuntasin hankkimaan Boltille loimen.

Lauantai 18.7.

La-la-lauantai. Mitähän me tänään tehtiinkään? :D Bolt toimi pallopoikana pesäpallopelissä, eli "kävi hakemassa" metsään eksyneet pallot. Joskin Boltin mielestä oli kovin epäreilua, että vaikka hän kävi pallot löytämässä, niin suuhun niitä ei saanut ottaa ;)

Treeniosuus oli tänään onnettoman pieni. Jäi lähinnä takajalkojen ja lonkankoukistajien venyttelyyn.

Sunnuntai 19.7.

Bolt oli mulla mukana kentällä, ja Saden pitäessä treeneistä huilia oli Boltin vuoro ravata ympyrää molempiin suuntiin. Lisäksi seiso - maahan -jumppaa, missä joutuu myös käyttämään peräpään lihaksistoa. Lopuksi tehtiin vielä venytyksiä lonkankoukistajille.

Illalla suunnattiin vielä järvelle, missä Bolt kävi vähän uimassa. Mitenhän pinnalla ton selän pitäisi olla koiran uidessa? Ihan linjalle noutaja tuskin päästäisiin vahvallakaan takajalkojen työskentelyllä, mutta onkohan tuo selkä kuitenkin hieman liian uppeluksissa..?

Tupla EH, 11. ja 12.7.

Viikonloppuna oli vuorossa kahdet näyttelyt. Lauantaina oli ensin Nastolan ryhmänäyttelyt ja sunnuntaina sitten "vuoden päätapahtuma" eli erikoisnäyttelyt Nastolassa.

Starttasimme Lahteen jo perjantai-iltana, sillä lauantaina olisi muutoin tullut kovin aikainen lähtö. Perjantaina iltateetä hörppiessä juteltiin äitin kanssa siitä, miten Boltin selkäjumi mahtaa näkyä näyttelyissä ja siitä, ettei välttämättä kannata osallistua seuraaviin näytelmiin ennen kuin selkä on täysin kunnossa.

Lauantaiaamuna suuntasin Boltin kanssa Nastolaan, jossa tuomarina toimi Hilkka Salohalla. Schapeja näytelmiin oli ilmottautunut 10 kpl, eli päivä ei venynyt pitkäksi vaan takaisin Mettiksellä oltiin jo puolilta päivin.

Arvostelussa on maininta huonosta ylälinjasta, sillä Bolt köyristeli selkäänsä. Lisäksi kätellessään Hilkka totesi, että hän kaipaisi pidempiä jalkoja. Ei oltu Hilkan mieleen, ja jumikin näkyy jo kovasti liikkeessä. Mä en tiedä, miten jäätävän määrän Bolt tarvitsee hierontaa, että saadaan sen selkä kuntoon. Maanantaina oli vuorossa viides hierontakerta noin 2 viikon väleillä. Saatiin kasa takapäätä treenaavia liikkeitä "kotiläksyiksi" ja 5 viikon päästä seuraava hieronta.

Tässä siis Boltin arvostelu ryhmiksestä:

Nastola RN 11.7.2015, tuomarina Hilkka Salohalla
"Oikeat mittasuhteet. Ikäänsä hyvin kehittynyt. Hieman kevytkuonoinen pää. Hyvä purenta ja korvat. Riittävä kaula. Köyristää ylälinjaansa. Riittävät kulmaukset. Hieman liian vahva luusto. Hyvä häntä. Vielä pehmeä karvapeite. Liikkuu hyvällä askelpituudella ja käyttää häntäänsä hyvin. Ylälinja liikkeessä saisi olla parempi."
Luokkana JUN ja arvosteluna erittäin hyvä (EH), JUK 3.

Sunnuntaina Erkkarissa oli sitten paikalla muuutama muukin schape. Ilmottautumneita oli siis huimat 56 koiraa, joskin muutama jäi pois. Tuomarina John Wauben, Alankomaat.

Erkkari, ja koska aamulla tuli vettä niin pukeuduin kumisaappaisiin. Kuva: Tuija Laurila.

Junnu-uroksia oli kehässä 6 kipaletta, ja Bolt juoksi kehässä junnujen tokana koirana. Hienosti onnistui juokseminen vaikka edellä ja takana olikin lajitovereita. Vauhtia olisi kyllä saanut olla paljon enemmän, että olisi saatu hieman näyttävämpää askelta. Musta tuntui että juoksin hihnanmitan edellä enkä saanut Bolttia tulemaan yhtään reippaammin. Noh, ei mahda mitään, ens kerralla kovempi tsemppi päälle ;)

Etujalasta tykkään, takapotku jää vajaaksi. Kuva: Tuija Laurila (sillä siolla putkella).

Saatiin siis rokutusta sunnuntainakin tosta liikkeestä. Mielenkiinnolla odotan, saadaanko liike kuntoon sillä, että saadaan selkä kuntoon :)

Tätä arvostelua sai lukea muutaman kerran ja arvailla, mitä tässä mahdetaan sanoa. Tää on nyt kirjoitettu, kuten arvostelulapussa lukee, joten pääsette tekin arvailemaan mitä meinaa mm. "n" :)

Erikoisnäyttelyt, Nastola 12.7.2015, tuomarina John Waube
"16 m. Well deloudled muscilane type. Good size & pu. Deloudled in head. Scall suffiens broad muzzle must be stonger. Brown eyes. Ears are little big (tää oli eka kirjotettu pig!!). Topline deloudled body. Stronger angulation behind, light bown. Well muzzelt. Correct coat. Correct temperament. Very n tail. Movement a bit narrow be. Should improve in drive. He needs little more time."
Luokkana JUN ja arvosteluna erittäin hyvä (EH).

Häntä pystyssä. Kuva: Tuija Laurila.

Kuva: Tuija Laurila.

Terveystuloksia

Pohdin tuossa aiemmin, mahtaako Boltilla olla jotain rakenteellista, minkä vuoksi se nostaa jalkaa selkä köyryssä ja kävelee muutoinkin hieman "erikoisesti". Suuntasimme siis viime viikolla lääkärille ja Boltilta kuvattiin lonkat, selkä ja kaularangastakin otettiin kuva.

Lääkäri selitti mulle todella tarkasti kuvia, mitä niissä näkyy ja mitä se tarkoittaa. Kotiin kun pääsin en varmaan muistanut enää edes puolia, mutta koitetaan jotain kuitenkin muistetlla tähänkin, niin jää jonkinlainen jälki, jotta voin tarvittaessa myöhemmin palata näihin.

Eli lonkat. Juuri tuli Kennelliitolta paperit, jotka toteavat lonkkien olevan B/B. Lääkäri arvali lausunnon tulevan takaisin A/B:nä, sillä toinen lonkka oli hänen silmäänsä tiiviimpi, joskaan kummassakaan ei ollut mitään suurta löysyyttä. Lonkista ei siis löytnyt mitään, mikä selittäisi Boltin jäykkyyden.

Tässä vielä Kennelliiton määritelmä B lonkasta: " Lähes normaali / rajatapaus. Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat vähän epäyhdemukaiset, Norgergin asteikko vetoasennossa  lähellä 105° tai reisiluun pään keskus on mediaalisesti lonkkamaljakon dorsaalireunaan nähden ja reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset."

Seuraavaksi siirryttiin katsomaan selkäkuvia, joista kaularankakuvaa katsomalla lääkäri totesi että kaikki nikamat löytyvät, selkärangan ja rintarangan nikamat näyttävät hyvin siistiltä eikä niissä ole mitään, mikä aiheuttaisi Boltin "oireet". Ensimmäinen ristinikaman harjanne puolestaan ei ole täysin luutunut kahteen seuraavaan, minkä vuoksi lausunto on LTV1. LTV1 ei kuitenkaan millään tapaa voi aiheuttaa kipua koiralle eikä se ymmärtääkseni ole myöskään este jalostukselle. Tällä rodulla kuvataan niin vähän selkiä, että on hankala sanoa kuinka yleisiä nämä nikamamuutokset edes ovat..

Kennelliiton lausunto selästä: "Välimuotoinen lanne-ristinika,a: 1 - jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava takenne".

Lääkärillä käynnistä jäi huojentunut olo. Rakenteista ei löytynyt vikaa, joka aiheuttaisi kipuja tai laittasi jarruja yhteiseen tekemiseen. Lääkärimme Pipsa Lampinen suositteli varaamaan hieronta-aikaa Karhuniemen Kirsille, jotta saataisiin Boltin silkä kuntoon. Nämä Boltin "oireet" siis johtuvat vain todella jumittuneesta selästä. Selkäkuvistakin näki lääkärin mukaan, että selkä on jumissa, sillä kun lonkka ja kaula olivat linjassa meni ranka kuitenkin pienen kaaren vasemmalle, sillä lihakset ovat toiselta puolelta niin kireät, että vetävät rennon selän pienelle mutkalle.

Nyt on sitten varattu Kirsille hieronta aika tiistaille 7.7. ja maanantaille 13.7. Katsotaa mihin noilla hieronnoilla päästään ja jatketaan sitten hierontaputkea tarpeiden mukaan :)