Mitä vaaditaan, että vajaa 2 vuotias karvaturri saadaan päivän päätteeksi olemaan kirjaimellisesti väsynyt? Paljon. Mutta eilen kyllä onnistuttiin siinä, joskin vähän puolivahingossa :D Yllätimme itsemmekin nousemalla aamulla hieman ennen klo 7 ja 8.30 olimme jo suksien kanssa jäällä. Tuohon aikaan ei vielä ollut juurikaan porukkaa jäällä, joten nappula sai kirmata irrallaan meidän suksijoiden vauhdissa. Hiihdon osuus ei ollut kuin ½ tuntia, mutta tyytyväinen voin olla siihen, että ikinä pääsimme jäälle siihen aikaan! Kaikkineen aamulenkille tuli siis pituutta noin 45 minuuttia.
Päivällä testailtiin hieman tottisliikkeitä ja sain neidon pään pyörälle "seis"-komennolla kesken luoksetulon. Päätin opettaa uuden luoksetulosanan, jonka aikana on mahdollista, että neidon pitääkin pysähtyä kesken matkan. Nykyistä luoksetulosanaamme en nimittäin siihen käytä! Ei mennyt aivan yhtä hienosti kuin tottis-kokelaisilla, joita katselin youtubesta. Parempi olisi ehkä pysytellä alo-luokan liikkeissä niin kauan, että ne olisivat hallussa..
Seuraamisen kanssa on kyllä vielä tekemistä, jotta se onnistuisi ilman namia sekä hieman pidempiä matkoja kerralla. Paikka sekä paikkamakuu on loistavasti hallussa ja liikkeestä pysähtyy myös seisomaan. Liikkeestä maahanmenoa tarvitsee vielä hioa sekä mm. esteen jälkeen kääntymistä ja paikalleen jäämistä.. Yhdissäkään toko-kokeissa ei olla käyty, mutta ainahan sitä voi haaveilla, että jonain päivänä vielä mennään vähintään aloon ;)
Iltapäivällä meillä olikin sitten koiratärskyt ja ennakkotiedon valossa odotin, että paikalla olisi 5 koiraa. Lopulta paikalla oli 10 koiraa, mikä sai jälleen nappulan hieman hämilleen. Taisi olla suurin lauma, jossa ollaan oltu mukana eikä paikalla olleista ollut kuin muutama sellainen, joka ollaan nähty aiemminkin. Tämä sessio oli henkisesti rankempi kuin mitä se fyysisesti oli, sillä nappula päätti pitää lähinnä vain omaa kivaa ja pyöriä lumessa vaikka paikalla olijoiden kanssa olisi saanut aikaan kunnon rallitkin.
Ilta päättyi agilityyn, jossa teimme joitain valssiharjoituksia sekä vahvistimme puomin sekä A:n kontakteja. Kepit olivat omatoimipisteenä ja voin kyllä sanoa olleeni ylpeä nappulasta kepeillä. Kehitys kepeillä on ottanut huiman harppauksen eteenpäin, sillä syksyllä teimme vielä vajaita keppejä ohjureilla ja nyt mentiin täyspitkää ilman ohjureita. Pientä ohjausta kädellä käytän sekä välipalkkaa, mutta hienosti neiti hakeutuu kepeille sekä suorittaa melko varmasti.
Agility on nappulan lempipuuhaa eikä kentällä näy ikinä innostuksen puutetta tai selkeää väsymistä. Jos nappula saisi päättää, eivät muut tekisi treenin aikana ollenkaan esteitä, vaan vain hän tekisi ja mieluiten vieläpä ilman taukoja :D
Treenien jälkeenkin riitti vielä virtaa juosta pallon perässä ja tuoda sitä toivoen, että heittäisin sen vielä. Kotiin kun päästiin ja masu saatiin täyteen ruokaa menikin loppuilta uinuen. Iltapissalle lähtiessä ei ollut sitä energiaa, mikä yleensä illalla vielä on, vaan oli hyvin väsyneen oloinen lapsi :)
Ei näistä treenipäivistä kyllä jatkossa tehdä näin rankkoja. Koiratärskyt on jatkossakin samana päivänä, mutta aamupäivä koitetaan pitää hieman kevyempänä :D
Käytiin nappulan kanssa testaamassa paikallinen koirakahvila. Idean tästä reissusta saimme oikeastaan ystävältämme, kenen kanssa sitten sovimmekin tärskyt koirakahvilaan. Kuvassa on Sade ja meidän naapuri Espoon ajoilta JA Saden paras kaveri, Haiku, pentuajoilta :)